”Tuuti lasta tuonelahan, 
Lasta lautojen sylihin, 
Alla nurmen nukkumahan, 
Maan alla makoamahan ” 
(Kanteletar 1887) 

Kirkkoon hautaaminen oli keskiajalta 1700-luvun loppuvuosikymmenille saakka yleinen hautaustapa, joka loppui seurakunnissa viimeistään vuonna 1822 annettuun keisarilliseen asetukseen. Hautasija kirkossa oli arvostettu ja siitä jouduttiin maksamaan seurakunnalle suurempi maksu. Vuosisatoja jatkunut perinne johti useissa kirkoissa siihen, että lattioiden alainen tila oli täyttynyt hautakammioista ja arkuista. Lapsikuolleisuuden ollessa pitkälle 1800-luvulle saakka korkea, pieniä lasten arkkuja jouduttiin valmistamaan suvuissa usein.  

Huolella haudatut -näyttely kertoo 1200–1800-luvuilla pohjoissuomalaisiin kirkkoihin haudatuista vainajista ja ihmiskohtaloista. 1990-luvulta 2010-luvulle tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa Oulussa, Hailuodossa, Iissä, Torniossa ja Keminmaassa on selvitetty pohjoissuomalaisia hautaamisen tapoja. Pienen lapsen kuoltua hänet haudattiin kauniisti valkoisilla kankailla sisustetussa arkussa. Hänen käteensä asetettiin helmistä ja silkkikankaista valmistettu kukkakoriste. Oulun tuomiokirkon ja Hailuodon vanhan kirkon arkeologisilta kaivauksilta löytyneistä lasten hautojen esineistä kuvastuu niin välittäminen kuin levollisuus. 

Näyttely tuo esille kuolemaan vahvasti liittyviä erilaisia aistikokemuksia. Kuoleman hajuja peitettiin erilaisilla tuoksuvilla ja antibakteerisilla kasveilla. Vainajat laskettiin pehmustettuihin arkkuihin odottamaan ylösnousemusta. Näyttely esittelee niin lasten asemaa yhteisön tärkeinä jäseninä kuin aikuisia sairaushistorioineen ja hautauksiin mukaan laitettuine henkilökohtaisine esineineen. Aikuisen tarinaa kertoo Iin Haminan keskiaikaisen kirkonpaikan kaivauksissa paljastunut naisen hauta, jonka naisvainajalla oli itäistä alkuperää oleva ristiriipus kaulallaan.

Näyttely pohjautuu Oulun yliopistossa tehtyyn Emil Aaltosen säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamaan monitieteiseen kirkkohautauksia ja pohjoissuomalaisia hautaustapoja käsittelevään tutkimukseen. Näyttelyt on tuotettu yhteistyössä Oulun yliopiston arkeologian alan tutkijoiden, Pohjois-Pohjanmaan museon, Tornionlaakson museon ja Kemin historiallisen museon kesken. Näyttely on kolmas osa näyttelysarjaa, jonka kaksi aiempaa osaa olivat vuonna 2019 esillä Kemin historiallisessa museossa (Rungius, kirkkoon haudattu) ja Tornionlaakson museossa (Anna, kirkkoon haudattu). 

^{Kuva ylhäällä:  Tutkijat Haukiputaan kirkon alla. Kuva S. Lipkin.}

^{Vastasyntyneelle vauvalle on asetettu käteen silkkikankaista valmistettu kukka. Haukiputaan kirkko, kuva S. Lipkin.}

^{Vastasyntyneen arkku. Keminmaan vanha kirkko, kuva T. Kallio-Seppä.}