Oulun ihmeen tarinat

"Tulin Ouluun Salosta v.1989. Ei ollut suuren suuri Nokian Oulun kännykkäosasto silloin. Teknoloiakylä on tullut tutuksi. Oon vieläkin siellä töissä, mutta firma ja toimiala ovat aivan toiset."
"Joku mainitsi muistoissaan neukkaridyykkarien ammattikunnan. Hyvinä aikoina neukkareissa oli tosiaan leipää ja kahvia, mutta se hiipui jo kauan sitten. Muttei ihan kokonaan: yliopistolla hallinnon palavereista saa vielä eväät mukaan."
"Olen ehtinyt kouluttaa teekkareita 90-luvun alusta alkaen. Vuosituhannen vaihteessa opiskelijoita oli eniten, luennolla saattoi (ainakin ensimmäisellä) istua päälle 300 henkeä. 2005 se sitten tyssäsi: hakijamäärä putosi laakista puoleen, eikä ole siitä palautunut. Alan yritysten piristyminen ei näykään opiskelijoiden kiinnostuksena, vaan kotimaisia opiskelijoita meillä on nyt suurin piirtein yhtä paljon kuin 80-luvun alussa."

"Gorba kävi teknogiabuumin vetämänä Oulussa kun oltiin yläasteella. Tokihan sen nolo sivuepisodi oli Kekkosen pään siirtäminen Rotuaarilta ja sen tuhoutuinen. Sinällään se oli oiva esimerkki ajan suomettuneesta ilmapiiristä. Mutta tämä ei kerro siitä.

Kuultiin jostain että Gorba olisi tulossa myös yliopistolle. Normaalikoulun yläaste on ihan siinä vieressä. Ja kun tällainen tapaus oli, niin päätettiin lähteä lintsaamaan koulusta ja katsomaan heppua.

Porukkaahan oli kuin pipoa. Koetettiin puuhun kiipeämällä päästä katsomaan hänen saapumistaan. Se taisi olla Rottis, joka sai päähänsä, että revitään hänen punainen paitansa kahteen osaan ja laitetaan ne lipuiksi kepin nokkaan. Sitten sitä roikuttiin puussa ja heilutettiin punaisia paidan puolikkaita lippuina täysin ymmärtämättä mitä kauheuksia esikuvana olleeseen punalippuun liittyikään.

Ja nähtiinkö me Gorbaa. Ainakin minä muistelisin, että jos oikein käytti mielikuvistusta, niin väkimäärän keskeltä saattoi olla havaittavissa etenevän porukan liikettä saapumispaikalta sisälle, mutta varmaa ei ole. Ja otsan syntymämerkki jäi kyllä näkemättä." 

"Teknologiakylässä 1997-2007 välillä näin kokoustarjoilussa miten lujaa alalla meni.  Milloin alko nousu ja milloin alko taas hiipuminen."
""Nokia-ihme" sai ostamaan puhelimia :)! Ja onnekseni ovat kaikki tallessa, minulla kun oli sellainen tuntu, ettei kannata heittää menemään..."

"Noin kaksikymppisenä 90-luvun alkupuoliskolla notkuin purkeissa ja ircissä niin, että perheen lankapuhelinlinja oli suuren osan vuorokaudesta varattuna modeemikäyttöön. Harvoin muut kritisoivat linjoilla roikkumistani, mutta yhden kerran isä kysyi, tarvitseeko puhelinta koko ajan varata. Olin juuri sillä hetkellä jättämässä elämäni ensimmäistä sähköistä työpaikkahakemusta, mikä riitti selitykseksi. Onneksi riitti, sillä sain  ensimmäisen oikean IT-alan työpaikan internet-konsulttina teknologiakylässä, vasta toisen vuoden yliopisto-opiskelijana. Siitä urani urkeni ensin internetin, sitten webin ja myöhemmälti laajemmin tietohallinnon parissa. Opinnotkin tulivat lopulta loppuunsuoritetuiksi, neljännesvuosisata  aloittamisen jälkeen."

"80-luvun lopusta lähtien mukana teknologialan työtehtävissä: yliopistolta VTT:n kautta Nokian matkapuhelinkehitystehtäviin. Nokialla 13 vuotta, kunnes kesällä 2010 lomailessani huomasin teksti-TV:stä, että Nokia on myynyt meidän yksikön Japanilaiselle Renesasille, joka myi yksikön edelleen ameriikkalaiselle Broadcomille, joka taas pari vuotta myöhemmin pisti pillit pussiin Oulussa.

Moni kuvitteli tuon jälkeen, että teknologiakehitys hiipuu ja kuolee Oulussa, mutta toisin kävi. Ala voi paremmin kuin koskaan. Töitä on tarjolla, mutta tekijöistä on pulaa. Nokia oli omalla tavallaan korkeakoulu oululaisille insinööreille ja jätti meille vahvan perinnön. Oulun insinöörejä arvostetaan maailmalla edelleen."

"Aloitin työurani vuosituhannen taitteessa Oulussa tukiasemien kehityksen parissa. Aikana jolloin työtä sai vielä ilman alan koulutustakin. Nokian puhelimet olivat pitkään käyttöpuhelimenakin, silloin kun laatu oli vielä taattua. Vuonna 2012 elämä iski kovaa. Jouduin työttömäksi enkä koulutustani vastaavaa työtä ole saanut vieläkään. On siis ehditty elää nousu ja lamaannus."

"Nokian matkapuhelinten perustautuminen tukiasematehtaan ja radiopuhelintehtaan rinnalle Ouluun on aikamoinen kokoelma nuorten kavereiden innokkuutta ja halua pysyä Oulussa. Samanaikaisesti lähti osin toisistaan erillään liikkeelle ohjelmistokehitys ja mikropiirikehitys muutaman kaverin tiimeinä 80-luvun alkupuolella. Kahvipöytä ja munkkipussi oli tehokas tapa vaihtaa tietoja siihen aikaan. "

"Syyskuun kolmas päivä 2013 näin aamulla unta, jossa olin ulkosalla halkopinon vieressä. Poimin maasta laudankappaleen ja heitin sen pinoon. Heräsin kolahdukseen ja totesin nakanneeni nokialaisen kännykkäni nurkkaan. Avasin radion ja kuulin uutisista, että Nokian matkapuhelinala on myyty." 

"Ensimmäinen muistoni Nokian puhelimista ja kännyköistä ylipäätään liittyy siskoni ylioppilasjuhliin. Ensimmäisen kännykkä tuli perheeseeni, kun siskoni sai ylioppilaslahjaksi suurikokoisen Nokian ”halon” vuonna 1997. Mallia en muista, mutta suuri se oli. Siskoni ei ollut eikä ole erityisen teknologiahenkinen, mutta varmasti oli kiva kun Helsinkiin muuttaessa sai oman kännykän mukaan, eikä isän tarvinnut ostaa lankapuhelinosakkeita Helsinkiin.

Sain ensimmäisen oman kännykkäni, tietenkin Nokian, vuonna 2000 täyttäessäni 17 vuotta. Siihen mennessä olin jo vuoden kaipaillut omaa kännykkää, lähinnä koulukyytien sopimiseen, muuten en ollut kaivannut. Mutta olihan se sitten kiva lähetellä tekstiviestejä omalla kännykällä teinirakkauden kohteelle toiselle paikkakunnalle. Se oli ihan eri juttu kuin puhua lankapuhelimessa keittiössä kaikkien kuullen!

Seuraavaa sukupolvea edustava siskontyttöni rakastui kännyköihin kaksivuotiaana. Siinä vaiheessa kun minä kantelin taaperona sylissäni mollamaijaa, siskontyttöni painoi hellästi rinnalleen älypuhelimeni, ja silitteli sitä onnellisena. Saman ikäisenä hän ”sometti” tiettävästi ensimmäisen kerran, ja lähetti minulle itsestään kuvan siskoni puhelimesta. Ei mennyt kauaa kun hän jo osasi ”youtubettaa”, eikä mobiilidatan poiskytkeminen enää pysäyttänyt pieniä, näppäriä sormia.. Veikkaan, että hän ei odota 17-vuotiaaksi saakka ensimmäisen kännykkänsä saamista."

"Vauraus alkoi näkyä katukuvassa 1990-luvun puolivälin tienoilla. Ainakin tuntui siltä kun vertasi opiskelupaikkakunnan Jyväskylän ja Oulun katukuvaa. Rotuaarilla näkyi ihmisten päällä minkkiturkkeja ja kalliita untuvatakkeja. Ja vaikka Stokkaa ei vielä ollutkaan niin oli sentään Akateeminen kirjakauppa!"

Etsintäkuulutus

Elitkö mukana Oulun hurjassa teknologiabuumissa parikymmentä vuotta sitten? Työskentelitkö kenties paikallisessa teknologiayrityksessä nousukiidon aikaan? Millainen oli sinun ensimmäinen Nokian kännykkäsi? Muistatko kun odotit isää työmatkalta kotiin lentokentällä?

Museo ja tiedekeskus Luuppi etsii elämänmakuisia pieniä tarinoita, jotka raottavat Oulun teknologiabuumin aikaista arkea. Kerro meille, miten Oulun ihme kosketti sinun elämääsi.

Osa tarinoista julkaistaan tällä verkkosivulla ja tallennetaan aikakauden kuvaajana Pohjois-Pohjanmaan museon arkistoihin. Mukana näyttelykumppanina on Technopolis Oyj.

Kerro tarinasi
Kenttä on pakollinen.