Kohtalona luovuus – ITE ja kumppanit
Oulun taidemuseo 2.6.–20.9.2020.

ITE juhlii 20-vuotisjuhlakiertueella yhdessä outsider- ja nykytaiteen parista saapuvien ystäviensä kanssa. Onnittelut!

Kun ITE astui vuonna 2000 suomalaiselle taidekentälle Kansantaiteenkeskuksen näyttelyssä Kaustisella, tuskin kukaan arvasi sen tulleen jäädäkseen. Yleisö otti ITE-taiteen heti omakseen, ja suosio on jatkunut.  ITE-museosta Kokkolasta liikkeelle lähteneen ja Oulusta Hämeenlinnan taidemuseoon siirtyvän kiertueen ovat koonneet taiteen tutkija Minna Haveri, tuottaja Liisa Heikkilä-Palo ja ITE-amanuenssi Elina Vuorimies.

Kohtalona luovuus on läpileikkaus marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen, joka jää edelleen usein sivustakatsojan rooliin taidemaailmassa. Teemallisissa kokonaisuuksissa vuoropuhelua käyvät erilaiset taiteen muodot, ilmaisutekniikat ja taidemuodon jatkumo historiasta nykyhetkeen, mutta myös tekijöiden elämäntarinat. Teoksia yhdistää hehkuvat värit, ekspressiivisyys, lapsenomainen viattomuus, maaninen toisto ja karhea realismi. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet, kansankuvaukset, mielipiteiden ilmaisu sekä unenomaiset ja paratiisimaiset näyt. Näyttelyssä kuljetaan eurooppalaisen outsider-taiteen ja ITE-taiteen luovuuden alkulähteille ja osoitetaan reittejä, joita seuraamalla yksittäiset teokset ja tarinat asettuvat osaksi suurempaa kertomusta. Matkalle mukaan on kutsuttu vieraita nykytaiteen kentältä Islannista, Skotlannista ja Suomesta.

Yksi ITE-taiteen kiehtovimpia ulottuvuuksia on, miten taiteilijat ratkaisevat epätavallisten materiaalien haasteet. Betonilta on turha odottaa kipsivalun herkkyyttä, eikä juomatölkkien peltiä ole tarkoitettu kuvanveistoon. ITE-taiteen raakuus ja kömpelyys viestivät alkuvoimaisesta luovuudesta, jonka voimaa muu aikalaistaide suorastaan kadehtii. Materiaalikirjosta huolimatta ITE-taiteella on puinen sydän. Puunveisto on taitolaji, jossa perinne yhdistyy taiteelliseen mielikuvitukseen. Näyttely osoittaa myös, miten kiehtovaa jälkeä syntyy, kun tekstiilikäsityötä ohjaa villi luovuus ja itseilmaisun into!

Taideympäristöjä ei voi tuoda näyttelyihin. Ne pitää kokea paikan päällä tai vaihtoehtoisesti esittää erilaisten tallenteiden avulla. Valokuvataiteilija Veli Granö aloitti pihapiirien dokumentoinnin jo 1980-luvulla. Eri puolille Suomea ulottuneet ITE-kartoitukset ovat seuranneet hänen jalanjälkiään, ja mukaan on tullut muitakin valokuvauksen ammattilaisia. Valokuviin on tallentunut myös se, mikä on jo hävinnyt.

Aikalais-ITE elää arjessa ja antaa viitteitä tulevasta. Omapäiset maaseudun ja metsien miehet ja naiset ovat löytäneet kaltaisiaan urbaanista ympäristöstä, jossa luovuus etsii yhä uusia reittejä yhtä itsevarmasti ja ennakkoluulottomasti kuin ennenkin.

Näyttelykiertue on tuotettu yhteistyössä K.H.Renlundin museon sekä Hämeenlinnan ja Oulun taidemuseoiden kesken.

 

Taiteilijat:

Ann-Mari Erichsen (Norja, Bergen), Aradne (Brighton), Janko Domsic (Kroatia, Pariisi), Tyyne Esko (Kokkola), Veli Granö (Porvoo), Viljo Gustafsson (Karkkila), Paulus de Groot (Rotterdam), Tuula Huusko (Kajaani), Mike Inglis (Edinburgh), Rósa Sigrún Jónsdóttir (Reykjavik), Jan Kaila (Helsinki), Martti Kapanen (Jyväskylä), Alpo Koivumäki (Kauhajoki), Tapani Kokko (Orimattila), Juri Kozlov (Pietari), Arto Liiti (Rovaniemi), Viljo Luokkanen (Pudasjärvi), Daniel Moser (Neuenburg/Baden), Lauri Mäkäräinen (Paltamo), Väinö Oja (Paimio), Hannu Paju (Seinäjoki), Timo Peltonen (Korpilahti), Juha Pesonen (Tampere), Jyri Rastas (Tampere), Ilmari Salminen (Petäjävesi), Kaarina Staudinger-Loppukaarre (Savonlinna), Jukka Säntti (Sodankylä), Ensio Tuppurainen (Vekaranjärvi), Hanna Viitala (Pori), Väinö Ylén (Kodisjoki)

 

Sananen ITE-taiteesta ja outsider-taiteesta

ITE-taide on itse tehdyn elämän taidetta. ITE-taiteilijat eivät ole koulutettuja ammattitaiteilijoita. Heillä on kuitenkin jokin huomiota herättävä visuaalinen taito, ja taiteen tekemisestä on tullut merkittävä osa elämäntapaa. ITE-taiteessa sanoma tuodaan usein esiin yksinkertaisin ja helposti tajuttavin keinoin. Luovuus, ennakkoluulottomuus, leikkisyys, kekseliäisyys ja kädentaidot kuuluvat ITE-oppineisuuden ytimeen. Taide tarjoaa ilmaisukanavan ja mahdollisuuden jättää jälkiä maailmaan. Se on keino tulla nähdyksi ja kertoa elämästä, itsestä, haaveista ja mielipiteistä.

ITE-taiteen tavoin myös outsider-taide syntyy taidemaailman ulkopuolella. Perinteisesti esimerkiksi taidekoulutuksen ja apurahajärjestelmien puute viittaavat ulkopuolisuuteen. Outsider-taide syntyy usein omassa asuinympäristössä tai tuetussa taidetoiminnassa.

 

Kuva ylhäällä ja etusivun bannerissa: Tuula Huusko, Nimetön, 1990-luku, tussi. Kuva: Pekka Agarth.

Ann-Mari Erichsen, Jeg er mig (Minä olen minä), 2014, tussi paperille, Sør-Troms Museum – Trastad samlinger. Kuva: Mika Friman.

 

Veli Granö, Alpo Koivumäki, 1986, 2018, fotosec-vedokset, K.H.Renlundin museo, Maaseudun Sivistysliitto – ITE-taiteen kokoelma. 

Tapani Kokko, Kattaus kahdelle, 2016–2019, Sara Hildénin säätiö / Sara Hildénin taidemuseo, Etelän hetelmiä (hedelmävati), 2016, K.H.Renlundin museo, Tyttö ja karhu (osana Kattaus kahdelle -installaatiota, kuvassa vain karhu), 2020, maalatut puuveistokset, sekatekniikka. Kuva: Mika Friman.

Veli Granö, Ilmari Salminen, 1999, fotosec-vedokset, K.H.Renlundin museo, Maaseudun Sivistysliitto – ITE-taiteen kokoelma.

Väinö Oja, Tyttö ja Lammas 2016, Biblia-nainen 2007, Nainen, maalattu puu, Maaseudun Sivistysliitto – ITE-taiteen kokoelma. Kuva: Mika Friman.

 

Rósa Sigrún Jónsdóttir, Pyörre – Svelgir, 2015, virkatut ja neulotut veistokset. Kuva: Mika Friman.