Kuvataiteilija Anni Rapinoja (s. 1949) ja Hailuoto kuuluvat yhteen kuin kaarna mäntyyn ja muurahainen kekoon. Rapinoja on vienyt luotolaisia työtovereitaan, kasveja, eläimiä, maata ja vettä näyttelyihin ja taidemuseoiden kokoelmiin 1990-luvun alusta lähtien. Hailuodossa on ateljeetalo, synnyinkoti ja sukujuuret neljänsadan vuoden ajalta. Luonto on aina läsnä ja lähellä. Luonto myös sanelee mitä milloinkin on tarjoilla ja tehtävissä. Vuodenkierto rytmittää työn vaiheita; luonnossa kulkemista, kuvaamista, keräämistä, puhdistamista, kuivattamista, teknisen ja esteettisen toteutuksen pohdiskelua, kokoamista ja rakentamista. ”Prosessit ovat pitkiä, joskus vuosienkin pituisia verrattuna teoksen varsinaiseen toteutusvaiheeseen”, kertoo Rapinoja. Teosten muoto on usein otettu ihmisten esineellisestä maailmasta, mutta ensimmäinen ja viimeinen sana on aina luonnolla, jonka hyvinvointi ja pahoinvointi koituvat myös ihmisen osaksi – samaa kokonaisuutta kun olemme.

Yli 35 vuotta kuvataiteilijana toiminut, luonnontieteilijän ja maantieteilijän koulutuksen saanut Rapinoja kuvaa työskentelyään mieluisaksi tutkimustyöksi, jossa yhdistyy pienviljelijäkodin perintö, akateemiset opinnot, elämäntapa, kenttätyö luonnossa ja intuitio. ”Jokaisen kasvin kanssa pitää tehdä oma tutkimusprosessinsa. Samaa menetelmää ei voi käyttää kahdesti. Kun tiedän miten tämä kasvi haluaa olla ja tunnen sen luonteen, on ilo työskennellä, kun meillä synkkaa.” 

Edellisessä laajassa yksityisnäyttelyssä Kuntsin modernin taiteen museossa (Vaasa 2016) kokoavana teemana oli meri. Nyt tarkastelun keskiössä on metsä, johon Rapinojalla on meren ohella voimakas tunneside, mutta jonka tulevaisuus on uhattu ilmastonmuutoksen, monimuotoisuuden katoamisen, tehometsänhoidon ja talouskasvun vuoksi. Oulun näyttelyn metsäaiheiset videoteokset ovat kaikki uusia, samoin hirviin liittyvät teokset. Mukana on myös tuoreilla teoksilla täydennettyjä installaatioita, kuten eläinten papanoista tehtyjä kattokruunuja Luonnonvalot -sarjasta, Maaäidin arkisto ja Rapinojan kenties tunnetuin ja rakastetuin teossarja, Luonnon Garderobi, joka koostuu pääosin Nykytaiteen museo Kiasmasta lainatusta kokonaisuudesta. Osittain retrospektiivinen näyttely painottuu 2000-luvun tuotantoon, mutta vanhimmat teokset ovat yli 20 vuoden takaa. Näyttelyyn liittyy myös taiteilijan videohaastattelu kesäkuulta 2018.

”Toivoisin, että näyttelyyn tulijat olisivat sekä näkijöitä että kokijoita, osallisia kokonaisteoksessa”, evästää Anni Rapinoja viitaten muun muassa näyttelyvieraiden mahdollisuuteen levätä säkkituoleissa ”metsässä” ja joogamatoilla Luonnonvalo-teosten alla.

Lue Marketta Hailan kirjoitus Määperä jalkojemme alla  (näyttelyn avajaispuhe)
Yrjö Haila: Luonto taiteen aineistona ja innoittajana -luentomateriaali 
Luonnollisesti Anni Rapinoja – materiaalia opettajille
Luonnollisesti Anni Rapinoja – Muksuboxi-materiaali päiväkodeille, alkuopetukseen ja perheille

_{Kuva ylhäällä: Anni Rapinoja, Luonnonvalot-sarja, yksityiskohta, 2014–2015. Työtoverit hirvi, rusakko ja jänis.} 

_{Anni Rapinoja, Ilmastokassi, 2018. Työtoverit naava ja kuusi.}