Ateneumin taidemuseon/Kansallisgallerian tuottama Moderni nainen esittelee neljä tinkimätöntä, ilmaisuvoimaista taidemaalaria, jotka elivät ja työskentelivät niin kuin halusivat luoden samalla roolimallia tuleville sukupolville. Helene Schjerfbeck (1862–1946) oli arvostettu taiteilija jo nuorella iällä 1880-luvulla, Ellen Thesleff (1869–1954) teki läpimurtonsa 1890-luvun ensi vuosina. Sigrid Schauman (1877–1979) opiskeli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja Elga Sesemann (1922–2007) kouluttautui alalle sodan aikana 1940-luvulla.

Kaikki neljä taiteilijaa olivat hyvin tietoisia osaamisestaan ja lahjoistaan. He olivat aidosti kansainvälisiä, työskentelivät pitkiä aikoja ulkomailla ja jokainen maalasi elämänsä loppuun asti – tosin taidekriitikkona toiminut, 101-vuotiaaksi elänyt Schauman pystyi omistautumaan taiteelleen vasta yli 70-vuotiaana. Erityisesti Schjerfbeck, Thesleff ja Schauman kehittivät ilmaisuaan ja tekniikkaansa myöhäiselle iälle saakka.

Vaikka naisten täytyi vielä pitkälle 1900-luvulla tasapainoilla sukupuoliroolien rajoitusten ja henkilökohtaisten ja ammatillisten tavoitteiden välillä, näyttelyn taiteilijat hyödynsivät tasa-arvokehityksen ja koulutusmahdollisuuksien suomia vapauksia, kokeilivat uusia taidesuuntauksia ja loivat omaehtoista ilmaisua. Monet kansainvälisistä virtauksista tulivat Suomeen juuri naistaiteilijoiden kautta. Vaikka modernismi yhdistetään usein abstraktiin taiteeseen, Suomessa sotien välinen modernismi oli pääosin esittävää – näin myös näiden neljän kohdalla, joista Thesleff läheni eniten abstraktia ilmaisua. Yhteistä heille oli myös kainostelematon suhde omakuviin ja rakkaus väriin ja valoon. Erityisesti Schjerfbeckiä on mahdotonta määritellä tietyn tyylin tekijäksi, hänen tuotantonsa sisälsi monia vaiheita ja maalaustapoja. Sesemannin 40–50-lukujen maalauksissa taas näkyivät sotien jälkeisen ekspressionismin ja surrealismin vaikutteet.

Näyttelyssä on viitisenkymmentä teosta, jotka kaikki ajoittuvat 1900-luvulle. Maalausten lisäksi mukana on Thesleffin omaperäistä puugrafiikkaa ja hänen luonnoskirjojaan. Suurin kokonaisuus nähdään Schjerfbeckiltä, jonka teoksia ei ole aiemmin esitelty yhtä laajasti Oulun taidemuseossa. Taiteilijoista vähiten tunnettu, vuonna 2007 kuollut Elga Sesemann, on oikeastaan vasta viime vuosina saanut arvoistaan huomiota.

Kansainväliseen kiertoon tehty näyttely on esitelty New Yorkissa (2017) ja Tukholmassa (2017–18).  Suomessa näyttely vierailee vain Oulun taidemuseossa. Modernin naisen kuraattoreina ovat toimineet Ateneumin taidemuseon amanuenssi Anu Utriainen ja museonjohtaja Susanna Pettersson, joka on kertonut näyttelyn lähtökohdista: ”Yksi näyttelyn keskeisistä kysymyksistä liittyy siihen, kuinka juuri Suomessa naisilla oli mahdollista valita verrattain epävakaa ammatti – mutta turvallisesti, yhteiskunnan kannattelemana”.

^{Teos yllä (osa): Helene Schjerfbeck, Eydtkuhnenin tyttö II (1927). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, ‪kokoelma ‪Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen.}

_{Helene Schjerfbeck, Punaiset omenat, 1915. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, ‪
kokoelma ‪Kaunisto.} Kuva: Kansallisgalleria/Henri Tuomi.

^{Ellen Thesleff, Italialainen maisema. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, ‪kokoelma ‪Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria/Kirsi Halkola.}