Taidemaalari Terttu Jurvakainen (s. 1939) on astellut vuoden 1967 Helsingin debyyttinäyttelystään lähtien värien linnunradalle ja lentänyt, kuten hän eräässä runossaan kirjoittaa. Loistava paletti -näyttely juhlistaa Jurvakaisen 51-vuotista kuvataiteilijan tietä, johon on kuulunut olennaisena osana yli neljääkymmentä vuotta kesänäyttelyiden organisointia ja niihin osallistumista taiteilijan nimeä kantavassa valtakunnallisesti tunnetussa taidegalleriassa Muhoksen keskustassa.

Laaja retrospektiivinen näyttely esittelee taiteilijan keskeistä tuotantoa 1970-luvulta nykyhetkeen. Näyttelyn yhteydessä voi myös tutustua taiteilijan tuoreeseen videohaastatteluun. Vuosikymmeniin mahtuu erilaisia tyylillisiä periodeja, mutta värien tunnevaikutuksilla, ilmaisevuudella ja aistikkailla rinnastuksilla on aina ollut suvereeni päärooli suurissa abstrakteissa maalauksissa. ”Koen olevani hengeltäni abstraktikko. Nonfiguratiivisen maalauksen luomisessa minua kiehtoo järjestyksen luominen, väripintojen sommittelu ja rytmi. Maalauksissani väri on kaiken lähtökohta. Maalaustapani on spontaani ja ajoittain hyvinkin vauhdikas ja nopea, mutta intensiivinen ja keskittynyt, joka hakeutuu usein harmoniseen lopputulokseen.”

Nonfiguratiivisten teosten rinnalla nähdään muun muassa maisemaan ja luontoon liittyviä aiheita, rakastettuja kukkamaalauksia sekä osittain omakuviksi tulkittavia naisfiguureja.  ”Minulta kysytään usein ovatko henkilökuvani omakuvia. Pohjimmiltaan kaikki maalaukseni ovat omia kuvia, koska koen olevani aina maalatessani henkisesti läsnä kaikkine tunteineni.” Olipa aihe mikä hyvänsä Jurvakainen ei maalaa mallista tai tee luonnoksia, vaan ryhtyy spontaanisti työhön. Kaikki maalaukset syntyvät ateljeen luonnonvalossa. Viime vuosina hän on maalannut enimmäkseen öljyväreillä käyttäen palettiveistä ja sivellintä – ja päätä ja sydäntä, kuten hän leikkimielisesti toteaa.

Maalaustaiteen lisäksi Terttu Jurvakaisella on ollut opiskeluajoista lähtien vahva kirjallinen suuntautuneisuus ja runoilijan kutsumus. J.H. Erkon valtakunnallisen runokilpailun voitosta 1968 on seurannut kaksitoista runokokoelmaa, kaksi proosateosta ja yksi kuvateos. Viimeisin runoteos, Valo halkaisee pimeyden, ilmestyi 2017. ”Runot syntyvät omana aikana, maalaukset samoin. Runot saattavat olla maalauksellisia ja joskus harvoin maalaukset runollisia.”

Terttu Jurvakainen opiskeli maalaustaidetta Vapaassa Taidekoulussa Helsingissä 1966–67 ja grafiikkaa Helsingin Työväenopistossa. Valmistuttuaan 1966 opettajaksi Raahen seminaarista hän työskenteli kuvaamataidonopettajana ensin vuoden Lahdessa ja sittemmin kymmenisen vuotta Muhoksella.  Vuodesta 1979 hän on toiminut vapaana kuvataiteilijana. Jurvakainen on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla, erityisesti Saksassa ja Ruotsissa, sekä osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta myönsi Jurvakaiselle 2009 kunniatohtorin arvonimen. Hän on Taidemaalariliiton jäsen ja saanut valtion taiteilijaeläkettä vuodesta 2000. 

Näyttelyssä soi klassinen musiikki.

^{Kuva ylhäällä: Terttu Jurvakainen, Aavistus keväästä, 2015. kuva: Mika Friman.}

^{Terttu Jurvakainen, Portti kesään, 2010. Kuva: Mika Friman.}

^{Terttu Jurvakainen, Voiman lähteellä, 2018. Kuva: Mika Friman.}