Ajankohtaista

< Takaisin

Etsin: Ääni

Mitä tapahtuu kun erilaisissa muutoksissa nuoria tukevat ja ohjaavat ammattilaiset ovat itse yllättäen uuden äärellä? No, siitä seuraa valtavasti ideoita ja innostusta lähteä tekemään ja kokeilemaan etsivää nuorisotyötä toisin kuin aiemmin on totuttu.

Etsivän nuoristotyön tiimi on aloittanut oman blogin. Tiimin jäsenten vahvuudet pääsevät hyvin oikeuksiin kaikille uudessa tilanteessa. Etsin-blogissa pääset seuraamaan tätä matkaa poikkeusoloissa. Kirjoitukset julkaistaan Nuoret-sivuston uutispalstalla ja kaikki kootaan myös Etsivän nuorisotyön sivulle

Voit kommentoida tekstejä Oulun etsivän nuorisotyön Instagramissa @oulunetsivat tai olemalla yhteydessä suoraan työntekijöihin.  

 

Ääni

Etätyötä ja -ohjausta on takana nyt vähän yli kuukausi. Se on ollut jännittävää, mukavaa, rankkaa ja rentouttavaa. Tunteet ovat heitelleet puolelta toiselle niin meillä etsivillä, työkavereilla kuin nuorillakin.

Ohjausta nuorten kanssa on tehty erilaisilla alustoilla, yleensä kuitenkin puhelimessa ja viestitellen. Aistipääosan on ottanut kuulo. Olen opetellut kuuntelemaan tarkemmin niitä pieniä hengähdyksiä, puheen tulvaa, naurua, äänen sävyjä ja hiljaisuutta. Asioita, jotka ovat ennen olleet yksi osa kohtaamisen kokonaisuutta.

Hiljaisuus puhelimessa on ollut minulle haastavin, varsinkin silloin kuukausi sitten. Nuoren kanssa kasvotusten näen toisen ihmisen. Näen, miettiikö hän vastausta vai odottaako minun avaavan sanaisen arkkuni.

Puhelimessa ei näe toisen kehonkieltä, niitä tärkeitä hymyjä, ilmeitä, eleitä, liikkeitä, asentoja. Milloin sanon jotain? Keskeytänkö nuoren ajatuksen? Odottaako hän minun sanovan jotain? Miten nuori tietää, jos minä mietin omaa vastaustani? Milloin hiljaisuudesta tulee niin pakahduttavaa, että minun tai nuoren on sanottava jotain?

Etätyön alkaessa huomasin ponnistelevani enemmän kuullakseni myös sanojen taakse. Nyt kuukauden aktiivisen etäohjauksen jälkeen puhelimessa ja verkkotapaamisissa toisen kuuleminen on, ei vielä helppoa, mutta helpompaa.

Ääni kertoo paljon. Se välittää viestejä toisen tunteista, vireystilasta, hymystä, stressistä, ilosta ja surusta. Linjojen molempiin suuntiin välittyvät ne hihitykset, haukotukset, kyyneleet ja hymyt, äänen eri sävyt.

Kiinnitän enemmän huomiota myös omaan puheeseeni, ääneeni ja sen viesteihin. Huomaan puhuvani puhelimessa hieman aiempaa rauhallisemmin. Nyt asiaa tarkemmin miettiessäni huomaan, että olen alkanut myös ääntelemään eri tavalla. ”Hmm.” ”Ootappa, ku mietin.” ”Öö.” Lausahduksia ja äänteitä pulpahtaa suusta helpommin nyt, jotta linjan toisessa päässä olisi helpompaa tulkita minun viestintääni.

Nuoret ovat olleet ihania. Olemme puhuneet arjesta, sen hyvistä ja vaikeista hetkistä, ahdistuksesta ja ilosta. Hiljaisia hetkiä on ollut nyt vähemmän, olemme ehkä tottuneet jo tähän uuteen, erilaiseen elämänvaiheeseen.

Toivon, että me kaikki osaamme puhelimessakin välittää tekemisen, tukemisen ja puheen välityksellä omia tunteitamme ja antaa sen tiedon ja tunteen, että olemme lähellä etänä. Yhdessä voi olla myös hiljaa.

Riikka Eerikinharju

Jakolinkki