JULKAISTU 27.9.2019

Erasmus+ hankkeen helmiä

Kuvataiteen opettajat Pia Leppänen-Keränen ja Päivi Tiittanen Landscapes and Legends -kurssilla Islannissa 9.-14.6.2019

Lauantaina 8.6. saavuimme helteisen junareissun jälkeen Helsinkiin ja lentäen Keflavikin kentälle Islantiin. Ihailimme lentokoneesta käsin Islannin maaperää, kuin kuun pintaa… mustaa, karua ja jotain aivan erilaista, kiehtovaa. Perillä sää yllätti meidät ihanalla auringon paisteella. Haimme vielä aamupalatarvikkeita ruokakaupasta (ystävällinen bussikuski neuvoi paikan) ja sitten unten maille asunnolle.

9.6. sunnuntaina päätimme lähteä pienelle kaupunkikierrokselle jalan, ennen illalla alkavaa varsinaista kurssi-ohjelmaa. Reykjavik on sopivan pieni kaupunki tutustua kävellen. Sää oli jälleen mitä mainioin; pieni tuulen vire ja ihana auringon paiste (+14). Lähdimme ensin kohti kaupungin maamerkkiä Hallgrímskirkjaa, komean jykevää ja modernia kirkkoa. Ylös kirkontorniin pääsee hissillä ja sieltä on hienot näkymät kaupungin ylle. Kirkon jälkeen kävelimme ihaillen kaupungin pikkukatuja vanhoja ja uusia taloja rinta rinnan, värikästä ja rustiikkia tunnelmaa. Ostoskadulla oli pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Ihanaa, elävää kaupunkikulttuuria ja ihmisen kokoista arkkitehtuuria!  Tuntui, että Islannissa osataan arvostaa ja olla ylpeitä omasta historiasta, rakennusperinnöstä ja suunnitella sen rinnalle uutta, samassa inhimillisessä mittakaavassa ja ainoastaan kaupungin rannalle oli noussut tornimaista korkeampaa rakentamista. Ostoskadun kiinnostavat näyteikkunat, kahvilat ja ravintolat suorastaan kutsuivat viihtymään.

Sunnuntaina tapasimme muut kurssilaiset päivällisen merkeissä: Saksasta, Ranskasta, Tsekeistä, Liettuasta, Romaniasta, Slovakiasta ja kurssin opettajat Jolanta Liettuasta ja Simon Islannista (synt. Hollanti). Maittavan islantilaisen kala-aterian lomassa meille jaettiin roolit tunnetusta islantilaisesta saagasta: Njall´s saga (Poltetun Njallin saga). Olimme kotitehtävänä tutustuneet saagaan jo ennen matkaa. Islantilaisille saagat ovat elossa edelleen. Ne ovat islantilaisten sukuhistoriaa, kertoi Simon. Heillä on nettisivut, josta voit etsiä oman suvun saagan. Kouluissa opetetaan saagoja, tehdään draama esityksiä, niistä keskustellaan ja kuuluisimpia lauseita käytetään edelleen arkikeskusteluissa. Meidän kurssilaisten täytyisi eläytyä viikon aikana tähän Njallin saagaan, joka avautuisi seuraavina päivinä lisää.

Maanantaina alkoi varsinainen matkamme saagojen maahan. Oppaamme Simon kierrätti meitä Reykjavikin keskustassa. Ns. Saaga alueella tarustojen henkilöiden nimet löytyvät katujen nimistä sukupuun muodossa. Kävelyn myötä aukeni myös paremmin meidän kurssiin liittyvän Njallin saagan henkilöt. Mm. Njallin ja hänen vaimonsa kadut kulkevat vierekkäin samansuuntaisesti ja niitä yhdistää pienempi katu, joka on nimetty heidän lapsenlapsensa mukaan. Keskellä aluetta kulki Snorrigata, merkittävän saagojen koostajan ja kirjoittajan mukaan. Kesken kaupunkikierroksen teimme myös muutamia ryhmäytymisen harjoituksia pienellä kaupungin aukiolla. Ryhmän henki oli alusta asti rennon mukava. Iltapäivällä vierailimme museoissa: Reykjavikin kaupungin museo (the settlement exhibition), Reykjavikin vanhin säilynyt puinen talo (toimii nykyään museona) ja Islannin kansallismuseo. Välillä söimme lounaaksi hotdogit islantilaiseen tapaan lampaan lihasta valmistetuilla nakeilla ja sitten taas eteenpäin.

Maanantain aikana pääsimme hyvin sisälle Islannin ja Reykjavikin historiaan. Kansallismuseon aarteita oli mm. pieni, arkeologista kaivauksista löytynyt pronssinen patsas  jonka ajatellaan esittävän Ukkosen jumalaa Thoria. Museon aarteissa oli myös paljon yhteistä meidän kulttuurihistoriaan kuten kapioarkut, erilaisten käsityöaarteet, kansallispuvut, villan käyttö, kirjonnat jne. Museokierroksen jälkeen teimme jotain peri islantilaista; menimme maauimalaan rentoutumaan, jonka vesi tuli kuumasta lähteestä (+40). Tämä on yleinen, jokaisen Reykjavikilaisen tapa. Siellä nautiskelimme, kuumassa vedessä rentoutuen. Pitkän päivän päätteeksi menimme katsomaan teatteriesitystä, joka kertoo 70 minuutissa 40 saagaa. Esitys on pitkälti improvisoitua, eli se on erilainen joka kerta. Näyttelijät tekivät huikeaa työtä ja saivat yleisön täysin mukaansa. Nauroimme vedet silmissä ja eläydyimme saagojen maailmaan. Islantilaiset suhtautuvat saagoihinsa rikkaasti hyödyntäen ja tehden ne eläviksi vielä tänäkin päivänä. Tästä olisi paljon opittavaa!

Tiistaina lähdimme bussikyydillä tutustumaan Golden Circle –alueeseen. Simon toimi jälleen meidän oppaana kertoen historiaa ja tarustoa paikkojen takana. Hänellä on hieno taito yhdistää Islannin historia, tarustot, uskomukset ja ympäristön paikat ja tehdä se hienolla humoristisella otteella. Huippu opas! The law rock ja sen ympärillä oleva laakso, on paikka, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut jo viikinkien aikaan, 900-luvulta lähtien. Islannin demokratialla on pitkä historia. Paikka on myös maantieteellisesti mieleniintoinen maankuoren liikkeiden takia. Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantuminen näkyy alueen kivimuodostelmissa. Sieltä suuntasimme kuumien lähteiden luo ja koimme Geysirin jännittävän näytelmän. Turistit kameroineen odottivat hiljaa vierivieressä ison kuuman lähteen reunoilla (+80 - +100 astetta) sen sisältä syöksyvää vesipatsasta. Kiipesimme myös Geysirin läheiselle mäelle, josta luonnonpuiston kauneus avautui kauas horisonttiin, sekä matkasimme Gullfossin upeiden vesiputouksien äärelle. Illalla bussimme vei meidät Hvolsvollürin maalaiskylään, jossa yövyimme seuraavat 2 yötä pienissä mökeissä pellon laidalla.

Keskiviikkona menimme syvemmälle Njallin saagaan. Tutustuimme paikalliseen museoon, joka kertoo saagojen ajasta keskittyen Njallin saagaan. Meidät oli jaettu rooleihin ja meidän piti pienissä ryhmissä valmistella ja esittää yksi lyhyt kohtaus saagasta. Minä ja Päivi esitimme molemmat samaa saagan naishenkilöä Hallgerður:a, mutta eri vaiheissa elämää. Kurssilaisten valmistelemat kohtaukset nivottiin yhteen (n. 5-10min.) ja näyteltiin peräkkäin. Näytteleminen oli todella jännittävää heittäytymistä. Saimme halutessa myös improvisoida ja lisätä omia mausteita tarinaan. Näytelmän valmisteleminen ja tekeminen nivoi meidät ryhmänä hienosti yhteen ja avasi Njallin saagan maailman syvemmin. Näytelmä urakan jälkeen meitä odotti viikinkien kaste... syödä mädätettyä haita. JAEJA!

Hvolsvollürin Saaga keskuksessa tutustuimme myös paikalliseen kuvakudosprojektiin. Islantilainen taiteilija Kristin Ragna Gunnarsdóttir on kuvittanut Njallin saagan ja paikallinen käsityöntekijä on koonnut ihmisiä yhteen jo vuodesta 2013 kirjomaan kuvakudoksen saagan kuvituksen mukaisesti. Kuvakudoksesta tulee 90 m pitkä ja nyt se on viimeistelyä vaille valmis. Käsityöläiset värjäävät langat itse kasviväreillä ja kirjovat kuvat käsin. Valtavaan työhön ovat osallistuneet paikallisten aikuisten ja lasten lisäksi käsityöntaitajat eri puolilta maailmaa. Keskiviikon päätteeksi pääsimme paikallisen bussikuskin opastamana kierrokselle näkemään huikeita luonnonnähtävyyksiä: Vik:n kylä ja mustat hiekkarannat, Basalttikivikalliot, Lentokoneen hylky mustalla hiekka-aavikolla, jäätikkö ja huikeat vesiputoukset. Sanat loppuivat näiden paikkojen äärellä…       

Torstaina suuntasimme Vestmannin saarille. Upean kallioiset pienet saaret tervehtivät meitä, kun vene lipui kohti satamaa. Saari tunnetaan siellä pesivistä lunneista, mutta harmiksemme emme nähneet niitä. Maisemat tosin olivat jälleen upeat! Ensimmäinen kohteemme saarella oli tulivuori. Kiipesimme vuonna 1973 purkautuneen tulivuoren huipulle. Oppaamme Simon kertoi, että voimme löytää sieltä edelleen lämpimiä kohtia purkauksen jäljiltä, mutta kiipeäminen sinne olisi kuitenkin turvallista. Huipulle kiipeäminen 200m korkeuteen vaati hieman ponnisteluja, mutta tuuliselle huipulle päästyämme, näimme huikaisevan hienot maisemat. Matka huipulle oli kuin meditaatio; kävely omien ajatusten kanssa, ihaillen luonnon kauneutta sai mielen herkistymään. Tämäkin kokemus tuntui vain vahvistavan ryhmämme yhteishenkeä. Samalla opimme paremmin ymmärtämään sitä, miten karun ja arvaamattoman luonnon kanssa islantilaiset elävät rintarinnan. Tulivuoren purkautuessa 70-luvulla, saaren asukkaat saatiin pelastettua sataman kalastusveneisiin, jotka olivat satamassa myrskyn takia. Lisäksi veden pumppaamisen ja ruiskuttamisen avulla laava saatiin pysäytettyä niin, ettei se tuhonnut saaren satamaa ja vienyt heidän tärkeintä elinkeinoa. Islantilaisilla onkin sanonta: Thetta rettast! Kaikki järjestyy! He uskovat vahvasti siihen ja heidän hyväntuulinen ja leppoisan mukava elämän rytmi tuntui tarttuvan itsellekin.

Perjantaina Reykjavikissa oli selvästi haikeutta ilmassa. Ymmärsimme kaikki, että oli viimeinen päivä meidän kurssista. Aamulla suuntasimme Reykjavikin rantaan, laiva veistoksen äärelle. Siellä meitä odotti viimeinen tehtävä: ”Frozen pictures”. Meidän tuli valmistaa jäätynyt kuva (kehollinen patsas) kuluneesta viikosta. Meillä oli myös yllätys ohjaajillemme: heidän piti tehdä meidän antamista sanoista lyhyt improteatteri esitys tai runo. Simon ja Jolanta valmistivat hetken pohdinnan jälkeen humoristisen kohtauksen ja me teimme myös jäätyneet kuvamme. Ryhmämme oli tiivistynyt viikon aikana lämminhenkiseksi tiimiksi, jonka kanssa oli helppo toimia ja jakaa asioita. Lopuksi saimme kurssitodistukset ja ohjaajat antoivat palautetta meistä: positiivista ja kannustavaa palautetta saimme jokainen. Lähdimme vielä yhdessä kahville ja kiertelemään Reykjavikin keskustaan. Lauantaina aamuyöllä meidän oli aika palata takaisin Suomeen. Lämmin kiitos kaikille! Kurssin ihanat ihmiset ja Islannin upeat maisemat säilyvät sydämissämme!