Sata vuotta sitten

Asianhallintapäällikkö  Sanna-Leena Eskola on poiminut kaupunginarkiston kätköistä aiheita kirjoitussarjaansa Oulusta sata vuotta sitten.

Oulu 1918

Osa 4: Paljon melua patsaasta

Olin ajatellut kirjoittaa seuraavaksi vuoden 1918 kunnalliselämästä tai oululaisten terveystilanteesta mutta patsasasiat kiilasivat ohi.

Vapaussodan muistomerkki, vapaudenpatsas vai muistopatsas kaatuneille?

 Oulussa käytiin raju ja ainoaksi jäänyt iso taistelu 2.2.1918 ja jo 22.2. valtuuston kokouksessa ehdotettiin muistopatsasta kaatuneille eteläpohjalaisille, Vaasan läänin sankareille. Kaiken kaikkiaan vuoden 1918 aikana erilaisia sotaan ja sekä eteläpohjalaisiin että oululaisiin kaatuneisiin liittyviä muistomerkkiasioita käsiteltiin valtuustossa viisi kertaa ja näiden lisäksi kolme kertaa asia jäi pöydälle. Patsasasioita varten perustettiin usampia toimikuntia tai valiokuntia ja asiaa käsiteltiin myös valmistusvaliokunnassa.

Vapaudenpatsaalle suunniteltiin sijoitusta Pokkitörmälle, mutta tarkasta sijainnista ei päästy yksimielisyyteen. Lopulta joulukuussa 1918 valmistusvaliokunta tuli siihen tulokseen, että "nykyaika ei olisi ehkä vielä sopiva tuollaisen patsaan nostamista varten".  Osasyynä oli varmasti myös se, että hanke oli kallis.

Kaatuneitten muistomerkkiä suunniteltiin ensin Asemakadun ja Kirkkokadun kulmaukseen niin, että kaupungintalo olisi ollut sen takana. Sille ehdotettiin paikaksi myös puistoa Kirkkokadun ja Isokadun välillä. Paikaksi valikoitui kuitenkin niinsanottu palotontti kaupungin kolmannesta osasta, Kirkko-, Ison-, Sepän- ja Albertinkatujen välisestä korttelista, johon suunniteltiin myös Valistustaloa. Nykyisin tuo paikka tunnetaan Mannerheimin puistona.

Muistomerkkihankkeesta löytyy vielä yksi maininta tammikuulta 1919 Rahatoimikamarin pöytäkirjasta ja sen jälkeen ei yhtään mitään!

Aikavälillä 1919-1926 nykyiseen Mannerheiminpuistoon kuitenkin ilmestyy korkea jalusta mustasta graniitista ja sen päälle pronssinen patsas, vapauden patsas eteläpohjalaisten kaatuneitten muistoksi.

Paljon puhetta, monta patsashanketta ja lopputuloksena yksi muistomerkki, jonka pystyttämisajankohdasta on monta eri näkemystä. Mikähän mahtaa olla totuus?

Tähän mennessä viimeinen löydetty maininta muistomerkistä on vuodelta 1926.

"Kun nyt kuitenkin oli toiveita siitä, että vapaudenpatsaan yläosaan tuleva taideteos saataisiin valmiiksi ja paikalle pystytetyksi seuraavana vuonna, päätettiin pyytää määräraha patsaan lähimmän ympäristön muodostamista varten puistoksi…" (Kunnalliskertomus 1926, Puutarhalautakunta)

Jakolinkki