Sata vuotta sitten

Asianhallintapäällikkö  Sanna-Leena Eskola on poiminut kaupunginarkiston kätköistä aiheita kirjoitussarjaansa Oulusta sata vuotta sitten.

Oulu 1918

< Takaisin

Osa 3: Palkat tapetilla

​Ylimääräinen kalliinajan palkanlisäys

 Koska nyt, vuonna 2018, olemme juuri saaneet uuden kunta-alan sopimuksen aikaan ja palkkarauha vallitsee, ainakin tällä hetkellä, on oiva hetki palata vuoteen 1918. Mikä on tilanne vasta itsenäistyneessä Suomessa, sotaakäyvässä maailmassa?

Oulussakin kärsittiin, jo aiemmin alkaneesta, elintarvikkeiden puutteesta ja hintojen jatkuvasta noususta. Etenkin alkuvuonna 1918 valtuusto joutui toistuvasti käsittelemään elintarvikeasioita ja hätäaputöiden järjestämistä ja rahoittamista.  Koska hinnat nousivat koko ajan, ei edellisenä vuonna laaditussa budjetissa pystytty pysymään, vaan lisämäärärahoja piti myöntää pitkin vuotta ja tämä johti kasvavaan lainanottoon. Kierre oli valmis.

Hintatason nousu johti myös palkankorotuspaineisiin kaupungin työntekijöiden osalta ja vaikka valtuusto "koetti asettautua pidättyvälle kannalle, koska palkat olivat edellisen vuoden lopussa järjestelty", niin loppukesästä palkkoja oli pakko nostaa. Kaikenkaikkiaan palkka-asioita jouduttiin käsittelemään perusteellisesti kolmeen kertaan vuoden kuluessa ja niiden lisäksi tehtiin paljon pienempiä palkkajärjestelyjä. 

Sota-ajan vaikutusta palkka-asioissa oli se, että valtuusto käsitteli maaliskuussa mm. rintamalla jo olevien ja sinne menevien kaupungin työntekijöiden palkanmaksua. Valtuusto linjasi niin, että jos rintamalle lähtijä itse hankki itselleen sijaisen, niin hänelle maksettiin täysi palkka ja niille, jotka eivät hankkineet itselleen sijaista, ei maksettu palkkaa ollenkaan.

Valtuusto joutui asettamaan palkkausvaliokunnan, jonka tehtäväksi tuli järjestää "virka- ja toimimiesten kalliinajan palkanlisäyksiä". Valiokunta ehdotti, että palkkojen lisäyksiä oli myönnettävä hyvin suurelle osalle kaupungin työntekijöitä, kuitenkin jätettiin huomioimatta esim. melkein kaikki "terveys- ja sairashoitoon kuuluvat". Valiokunta vetosi siihen, että lääkäreiden palkat oli vastikään uudelleen järjestetty ja että sairaanhoitajilla oli ilmainen asunto, ylläpito ja työasu.  Ihan sellaisenaan ei valiokunnan ehdotus mennyt läpi, mutta terveydenhuollon henkilöstöön liittyen ei muutoksia tehty.

Loppuvuodesta kansakoulunopettajat anoivat 100%:n palkankorotusta. Valiokunta ei alunperin ollut tälle pyynnölle myötämielinen, mutta lopulta suostui puoltamaan 25%:n peruspalkan korotusta.

Kaikenkaikkiaan palkkapäätökset vuonna 1918 olivat nimenomaan kalliinajan palkanlisäyksiä, eivät niinkään peruspalkan korotuksia.

"Valiokunta pyytää huomauttaa, että johtavana periaatteena äskeisissä ja aikaisemmissakin muiden kaupungin palkannauttijoiden palkankorotuksissa ei ole ollut jonkun viran tai toimen palkanlisäys semmoisenaan, vaan se, missä määrin toimen hoitaja sekä siitä että myöskin muista toimistaan saamilla tuloillaan pystyy elättämään itseään ja perhettään." (Oulun kaupungin kunnalliskertomus v. 1918, s. 137)

Jakolinkki