Kirjoituksia matkan varrelta

Matkan varrelta

< Takaisin

Mitä se hyövää Oulu2026?

Teini-iässä odottelin pysäkillä onnikkaa Patelasta kaupunkiin. Mummuni huuteli ikkunasta joka ikinen kerta, kannattaako sitä lähtiä, mitä se hyövää. Lähdin silti.

Oulun kaupunginvaltuusto päätti reilu vuosi sitten hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Hieno ja rohkea päätös oululaisilta päättäjiltä. Hankejohtaja Piia Rantala-Korhonen ja ohjelmajohtaja Samu Forsblom aloittivat pohjatyöt. Matkasaarnaaminen kannatti, taustatueksi saatiin noin 50 hengen valtuuskunta Kalajokilaaksosta Koillismaalle, Kajaanista Tornioon. Lisäksi tehtiin kysely, jossa yli tuhannelta opiskelijalta ja koululaiselta kirjattiin ylös, millaisessa Oulussa he haluavat asua vuonna 2026. Hyvä arvopohja, josta ponnistaa.

Tämän vuoden tammikuussa kaupunginjohtaja asetti useita työryhmiä tukemaan Rantala-Korhosen ja Forsblomin työtä. Tähän mennessä on valettu siis perustuksia, henkisiä ja fyysisiä. Asiantuntijoita ja kulttuuriväkeä tullaan vielä kuulemaan laajalla rintamalla. 

Edessä on siis paljon työtä, todellinen maraton. Parin vuoden päästä on hakuprosessin ensimmäinen vaihe. Jos siitä päästään eteenpäin, alkaa varsinaisen kulttuurivuoden sisällön rakentaminen - ja kuka tietää, ehkä Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Matka on todellakin vasta alussa.

Ja mitä osa kadunmiehistä ajattelee: "Ei voisi vähempää kiinnostaa. Oulu ei todellakaan ansaitse mitään kulttuuripääkaupunkititteliä. Eihän täällä ole mitään, paitsi kuppanen ilmakitarakisa, uinuva Pikisaari, itsellinen Valve, puhumattakaan Koitelista, Hailuodosta tai lähikuntien kissanristiäisistä. Mitä koko hanke hyövää?"

Kun teemme kotiläksymme tarkemmin ja katsomme suurennuslasilla asetettuja hakuehtoja: EU:n valitsijaraati arvostaa enemmän sitä tulevaa matkaa - millaiseksi kaupunki voi tittelin avulla kehittyä ja mitä saavuttaa. Eli jos kaikki on jo hyvin - mihin sitä titteliä tarvitaan?

Hyövääkö nyt? Jo pelkkä tavoittelu tuottaa hyvää koko seutukunnalle. Jos Oulu on paska kaupunni, jossa ei koskaan tapahdu mitään, sitä suuremmalla syyllä me tarvitsemme tätä. Me tarvitsemme iloa, tekemisen riemua ja meininkiä. Tämän asenteen levittämisessä meillä viestinviejillä on se suurin työ.

Carita Forsman
Oulu2026-hanke
Viestintä- ja markkinointikoordinaattori
Oulun kaupunki

Jakolinkki