Harmonikka - Oulun konservatorio - Oulun kaupunki

Harmonikka Harmonikka

Harmonikka on pieni kannettava kosketinsoitin. Sen kehitti saksalainen Buschmann vuonna 1822. Toimintaperiaatteeltaan sitä voidaan sanoa maailman pienimmiksi uruiksi. Muita yleisiä nimiä soittimelle ovat haitari ja hanuri. Harvinaisempia nimityksiä ovat mm. sirmakka, taljankka, kurttu, ja pirunkeuhko. Harmonikan sukulaissoittimia ovat mm. concertina ja bandoneon.

Harmonikan ääni syntyy, kun ilma virtaa pientä putkea pitkin ohuen, toisesta päästä kiinnitetyn metallikielen ohi. Ilma saadaan virtaamaan vetämällä ja puristamalla paljetta, ja ohjataan haluttuihin putkiin näppäimiä painelemalla.

Tyypillisesti oikea käsi soittaa melodiaa ja vasen säestää soinnuilla. Harmonikoissa on ollut perinteisesti standardibasso, jonka ääniala on vain yksi oktaavi ja joka soveltuu hyvin tanssimusiikkiin. Nyttemmin on yleistynyt myös melodiabasso, jonka ääniala on laajempi, ja antaa näin soitolle syvyyttä. Enimmillään harmonikan ääniala voi olla seitsemän oktaavia.

Oikean käden näppäimet voivat olla pianon koskettimien kaltaiset (pianoharmonikka) tai pyöreitä näppäimiä yhdessä, kahdessa, kolmessa tai viidessä rivissä (näppäinharmonikka). Kaksiriviset eivät ole kromaattisia, joten niiden käyttö on rajallisempaa. Vasemman käden näppäimet voivat avata yksittäisen sävelputken tai useiden putkien ryhmän niin että kuuluu sointu.

Harmonikkoja on myös useammassa eri äänikerrassa. Tämä tarkoittaa, että yksi ääni soi äänikertojen määrän mukaan. Rekistereillä saa muutettua äänikertojen määrää. Musette-harmonikan (eli ranskalaisen "chanson-haitarin") äänikerrat on viritetty toisiinsa nähden hieman eri taajuuksille, jolloin musette soi aavistuksen epävireisesti.

Suomeen ensimmäiset harmonikat tulivat merimiesten mukana. Niinpä harmonikka on ollut tanssi- ja pelimannimusiikin soitin. Sillä on ollut niin "maallinen" maine, että sen soittaminen on yhä vieläkin kielletty eräissä kirkoissa. Nykyisin harmonikalla soitetaan kaikenlaista musiikkia klassisesta rockiin. Harmonikkaopinnoissa voi edetä aina akateemiseen ylempään loppututkintoon asti.