 |
 |
Äidit ja tyttäret
Letit poikki!
Se oli lakannut ymmärtämästä häntä sillä hetkellä kun letit leikattiin kuusi vuotta sitten. Äidin hyvinkasvatettu tyttö oli jäänyt sinne jonnekin permanenttiaineiden ja lakkasuihkeitten hajuun, hiipunut koristereunaisen peilin pinnasta sisään, olemattomiin. (34)
Oharin Outin ajatukset äidin ja tyttären solmuun menneistä suhteista sopisivat motoksi lähes kaikkiin Laineen nuortenkirjoihin. Aikuistuvat tytöt erkaantuvat äideistään, kun eivät enää halua tulla kohdelluiksi lapsina. Omaksi itseksi tuleminen vaatii rajuimmillaan symbolista äidinmurhaa. Ainon sanoin (Jos et pelkää pimeää):
- - Sä et tunne miten sä tyhjenet, meet vähitellen ruttuun niinku vanha ilmapallo. Sä vanhenet. Sä kuolet. Sä kuolet, mutsi, koska sä et oo se oikea. Sun on kuoltava, koska sä oot väärä. (12)
Myrtin ja äidin suhde poikkeaa tavanomaisesta (Myrtti, yhden talven tyttö). Myrtin näyttelijä-äiti elää itsenäisen naisen elämää kahdesta lapsesta huolimatta. Hän ei odota jälkeläisiään kotiin kuuman kaakaon kanssa, vaan tapailee uutta miesystävää ja miettii roolejaan. Myrtti hyväksyy äitinsä itsenäisyyden hyvin pitkälle. Kapinahenki nousee vasta, kun pikkuveli alkaa oireilla:
- Miks sä raivostut aina, jos sua yrittää pitää äitinä?
Sä hyökkäät heti. - - Me eletään sun mielialojes ja aikataulujes ja roolies mukaan. Sulla on oikeus voida pahoin ja valittaa, kun sä elätät meitä. Mut jos täällä on jollakin muulla joskus paha olla, sä et ikinä huomaa sitä. - - (78-79)
Laine kirjoittaa Myrtille ja äidille rinnakkaiset, kummallekin pettymyksen tuottavat rakkaussuhteet. Kuten hänen teoksissaan usein, tyttärestä tulee äidin lohduttaja - ei toisin päin. Kirjailijan jo nuorena omaksuma ajatus siitä, että ihmiset tarvitsevat toisiaan ja auttaminen on velvollisuus, näkyy Myrtin empaattisessa käytöksessä:
Äiti istui perimmäisessä nurkassa, yksin isossa pyöreässä pöydässä. Sillä oli tuoppi puolillaan. - Äiti. Mä tulin sua vastaan. Lähdetään kotiin. (106)
Annan äiti on avioerossa luovuttanut päivittäisen kasvatusvastuun lastensa isälle (Tyttö tuulesta, poika pimeästä). Äiti elää uuden aviomiehen kanssa uraa luoden. Välit tyttäreen ovat kuitenkin säilyneet hyvinä. Anna ajattelee äidistään:
- - Äidin kanssa oli helppo puhua, vaikka he tapasivatkin harvemmin. Äiti ainakin tarkoitti mitä sanoi ja sanoi mitä tarkoitti. Sellainen oli aika tärkeätä kahden ihmisen suhteessa. Ei tarvinnut koskaan epäillä, että rivien väliin jäi jotakin, joka sitten pitäisi ratkaista kuin arvoitus tai palapeli. (36-37)
Hyvästi, valkoisen Siri ja Sanna kaipaavat kuollutta äitiään. "Aurinkoäidin" tilalle on astunut isän uusi puoliso Elina, "Lapin noita". Jyrkkä "paha äitipuoli" -asetelma lieventyy vasta, kun naisen oma tragedia - tyttären itsemurha - paljastuu sisaruksille. Nuorella riittää empatiaa heikoksi osoittautuvalle aikuiselle: "Me selvitään ku eletään vaan niinku tähänki asti, Sanna sanoo ja puristaa Elinan kättä." (96)
Silkkiuikun Saran suhde elämänsä hallinnan menettäneeseen äitiin on ristiriitainen:
Äitiäkin hänen tulisi ikävä. Vaikka äitiä ei oikeastaan ollut olemassakaan. Ja ehkä äidillä olisi helpompaa ilman häntä. Ilman mitään rasitteita. Äiti saisi olla rauhassa. Hänen ei tarvitsisi pelätä, että Sara olisi yhtäkkiä oven takana astumassa keskelle äidin elämää. - - (8)
Saran ja äidin välillä on kuitenkin keskinäistä kiintymystä, ja teos päättyy varovaisen toiveikkaisiin näkymiin yhteisestä tulevaisuudesta.
Töyhdön Meri tulee äidiksi hyvin nuorena. Romaanissa Merin äitiys on keskeisempi kuin suhde omaan äitiin. Kovin positiiviseksi äidin ja tyttären kanssakäymistä ei kuvata: "Miksei me osata puhua keskenämme, Meri ajatteli." (57) Äiti ei myöskään kelpaa kasvattajan malliksi. Meri uskoo läheisyyden ja rakkauden voimaan äidin ja lapsen suhteessa:
- Osaat sinä tämän ainakin puhtaana pitää, äiti sanoi. Se oli kävellyt kamarin ikkunaan ja näytti Töyhdölle tietä, koivunrunkoja ja pilviä taivaalla.
Kahvia varisi mittalusikasta pöydälle. Puhtaana? Eivätkö ne tarvitse rakkautta kaikkein eniten, äiti? Mikset sinä siitä puhu mitään?
Sinikka Laine kertoo miettineensä äitinä olemista paljon. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä ymmärtäväisemmin hän on halunnut äitejä kuvata.
