 |
 |
Teemana uskonto
Uskonto elää Hellaakosken runoissa monisävyisenä. Ne heijastavat henkilökohtaisia kokemuksia. Kaisa Kantolan sanoin: "- - Hellaakosken tapauksessa ihminen, elämä ja runous muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa mikään ei ole muista erillään tai erotettavissa". Kantola näkee Hellaakosken elämässä ja hänen tuotannossaan selkeitä vaiheita. Alun ulkokohtaisuudesta ja uskon kieltämisestä siirrytään etsimisen ja myöntämisen kautta omakohtaiseen kauteen, joka Hellaakosken kohdalla on hyvin persoonallinen; avara ja nöyrän vapaa. Koko ajan Hellaakosken uskonto-suhteessa ovat mukana panteistiset ainekset eli ajatus siitä, että "jumala on mukana kaikessa olemisessa ja tapahtumisessa". Kristillisyyttä ja panteismia Hellaakoski ei tahtonut erottaa toisistaan. Hän kohtaa Jumalansa persoonallisella tavalla luonnossa ja välttelee ihmisjoukossa harjoitettavaa dogmaattista uskonnollisuutta.
Etsijän vaiheessa Hellaakoski elää voimakkaan kriisin. Vahva "Hengen manaus" (Huojuvat keulat 1948) on keskeinen purkaus matkalla ahdistuksesta avaralle. Samassa kokoelmassa Hellaakoski kirjoittaa koetusti ja leväten:
Olit likellä
Olit likellä, Vapahtaja.
Nyt kauempana liet
ja herkimmästäni jotain
sinä mukanas veit ja viet.Veit. Minne? Talteesi veitkö
etten sitä halventais?
Olen joskus hiljaa ja varron
jos askeles kuulla sais,jos olisit liki ja katsein
läpi luitteni tunkisit
ja, ellet löytäisi mitään,
edes jotain kylväisit.(Huojuvat keulat 1948)
Levon, luottamuksen ja antautumisen kokemus välittyy yhä vahvempana Hellaakosken myöhemmässä tuotannossa. Postuumissa runossaan hän kirjoittaa seestyneesti:
Odottaja
Herra, luoksesi tahdoin,
kättäsi kurkoitin.
Minkäs sille mahdoin
että jo pois putosin,uuvuin jo puolessa matkan.
Saavuttamattoman
luokse mitenkäs jatkan?
En mitenkään. Odotan.Minän on oltava aivan
vaiti, paikallaan,
minässä tunnonvaivan
kohdalla odotetaan.Tietköön löytäjä suurin:
etsi en, tähän jään.
Kaipaajat, perinjuurin
köyhät, löydetään.(Huomenna seestyvää 1953)
Lähteet:
Kantola, Kaisa 1972: Olen, enkä ole. Minuus ja oleminen Aaro Hellaakosken runoudessa. WSOY: Helsinki.
Kupiainen, Unto 1953: Aaro Hellaakoski: ihminen ja runoilija. WSOY: Porvoo.
Lilja, Jenny 1989: Kiinnitetty kaikkeuteen - Aaro Hellaakoski. Teoksessa Jenny Lilja: Osana kaikkeudesta. Tutkimus idealistisesta monismista 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa kirjallisuudessa. Arator: Helsinki, 149-171.
Marjanen, Kaarlo 1969: Siljon toinen linja ja Hellaakoski. Teoksessa Maija Lehtonen (toim.): Tieto ja mielikuvitus. Professori Irma Rantavaaran juhlakirja 4.5.1968. Otava: Helsinki, 128-137.
Niinivaara, Erkki 1993: Vaikutelmani Aaro Hellaakosken uskonkäsityksestä. Vartija 5-6/1993.
Repo, Ville 1987: Pinnalla syvyyksistä. Aaro Hellaakoski. Teoksessa Ville Repo: Kättentaputukset raastuvanoikeudessa. Weilin + Göös: Espoo, 131-146.
