Kirjoittamisesta ja nuortenkirjoista

Mirjami Hietala käsittelee vaikeita aiheita lukijaa rohkaisten ja opetusta tyrkyttämättä. Jotkut hänen nuorista päähenkilöistään tuntuvat olevan umpikujassa, mutta aina on myös valoa näkyvissä. "Pelon voittaminen, ystävyys ja rakkaus ovat kaikkein tärkeimmät ja kaikkein vaikeimmat kirjoittamisen alueet", Hietala on todennut.

Mirjami Hietala tarttui jo 1970-luvulla aiheisiin, jotka yleistyivät nuortenkirjallisuudessa 1990-luvulla. Sellaisia ovat esimerkiksi vanhempien avioero (Toinen mahdollisuus, Vihdoinkin vihreä, Avaimet kaikkiin oviin, Matkalippu Mostariin) ja monimutkaiset perhesuhteet, nuorten pelot (Minä, Vincent ja mustat linnut) ja heräävä seksuaalisuus (Tapahtui keltaisessa talossa, Pelkkiä pilkkuja)

Mirjami Hietala tarkastelee nuorille kirjoittamista Raimo Hyttisen kanssa kirjoittamassaan artikkelissa Mitä nuoret lukevat (1985). Artikkelissa problematisoidaan nuortenkirjallisuuden käsitettä. Nuoret käyttävät kirjallisuutta kehittyäkseen ja kasvaakseen riippumatta siitä, minkä arvon aikuisten kulttuuri kirjalle antaa:

Onko käyttäjien kannalta ylipäänsä perusteltua puhua nuorten kirjoista ja nuorisokirjallisuudesta, koska ilmeisesti nuoriso käyttää kirjallisuuden koko kirjoa /.../
Olisko perustellumpaa ajatella nuorten kirjojen ryhmittelyä kirjoittajien kannalta?
Valokuvaaja ikuistaessaan luontoa ja tapahtumia etsii kuvakulmaa ja valitsee sen tietynlaiseksi, mutta kuvakulmasta riippumatta hän kuvaa todellisuutta. Samalla tavalla kirjailija etsii ilmaisulleen muotoja ja näkökulmia ja siten kuvaa asioita omasta "kuvakulmastaan". Työn ollessa valmis hän joutuu jättämään sen lukijan käytettäväksi. Hän ei juuri voi vaikuttaa siihen, missä tarkoituksessa lukija hänen tekstiään käyttää.
Nuori käyttää kirjaa monessa eri tarkoituksessa: saadakseen tietoja, lukemisena sinänsä sekä saadakseen tietojen avulla mahdollisuuden kehittää omia taipumuksiaan. Pääasiassa mielikuvituksessa tapahtuvan työskentelyn avulla - esimerkiksi kokeilevilla mielikuvilla - nuori voi lukemalla edistää kasvun ja kehityksen eri puolia, tutkiskella oman ruumiin kykyjä ja mahdollisuuksia sekä kokeilla sosiaalisia rooleja.

1990-luvun lopulla Mirjami Hietala pohti Jostain Gaarderin Sofian maailma -teoksen suosiota. Miten aikuinen pystyy kirjoittamaan nuorista ja nuorten asioista? Aikuinen saattaa kirjoittaa nuorille liian helpoista asioista. Hyvässä nuortenkirjassa näkyy kirjoittajan oma elämänkokemus. Keski-ikäinen ei voi käyttäytyä eikä kirjoittaa nuorten tavoin, Hietala sanoo.

Tähän asti on oletettu, että nuoret haluavat lukea realistisia kertomuksia, jotka kertovat heidän omasta elämänpiiristään. Sofian maailman lähtökohta kuulostaa tavallaan hyvin rehelliseltä: siinä nuoren maailmaan tuodaan ulkopuolelta jotain uutta.

Samassa haastattelussa Hietala sanoo, ettei varsinaisia kiellettyjä aiheita nuorille kirjoitettaessa ole. Kaikesta voi kirjoittaa, kirjoittamisen vaikeus vain on asenteissa. Aikuisen on osattava säilyttää nuoreen tietty etäisyys kirjoittaessaan esimerkiksi seksistä. 

Lähteet:

Mitä nuoret lukevat. Yhdessä Raimo Hyttisen kanssa, teoksessa Kasvu ja kehitys. Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen vuosikirja 1985, toim. Tor-Björn Hägglund - Gustaf Amnell - Veikko Aalberg - Kari Pylkkänen. Gummerus 1985

Kemppainen, Kari 1998: Pidän omalaatuisesta mustasta huumorista. Haastateltavana kirjailija Mirjami Hietala. Lukukeskuksen Nuorten kirjallisuussivut

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku