Hovineuvos

Pisimmät Muistelmien kertomuksista ovat laajoja henkilökuvia tai monipolvisia tapahtumasarjoja. "Hovineuvos" paneutuu yksityiskohtaisesti lasitehtailija Johan Nylanderin värikkäisiin elämänvaiheisiin. Aiheellaan ja henkilöhahmoillaan se liittyy keskusteluun, jota käytiin 1840-luvulla perheen, rakkauden ja avioliiton merkityksestä ja joka ryöppysi erityisen kiivaana C. J. L. Almqvistin romaanin Det går an (1839) ilmestyttyä. Etenkin naiskirjailijat käsittelivät vallitsevia perheihanteita murtavia teemoja: avioliiton ulkopuolisia suhteita, onnettomia avioliittoja, petollisia miehiä ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen kohtaloa.

Wacklin kuvaa hovineuvoksen liiketoimissaan menestyväksi mieheksi, jolle puolisonkin valinta on kauppa muiden kauppojen joukossa. Liehitellen ja lahjoen hän keinottelee vaimokseen köyhän ja kiltin Greta-Stinan, joka saa 17-vuotispäivänään kuulla ennalta sovitusta avioliitostaan. Määräysvalta siirtyy suoraan hänen äidiltään aviomiehelle ilman, että Greta-Stina itse pystyy vaikuttamaan millään keinoin asioiden kulkuun:

Sanaakaan ei lähtenyt hänen vapisevilta huuliltaan äidin ja sulhasen kiinnittäessä hänet kultakahlein hovineuvoksen timantinkovaan sydämeen.

Karu totuus näyttää kasvonsa pian häiden jälkeen. Nuori vaimo saa vastuulleen kolmenkymmenen hengen talouden, oluenpanon, teurastuksen ja leipomisen lasitehtaan vuosittain varustamien laivojen tarpeiksi. Nylander taas osoittautuu julmaksi ja saidaksi oikuttelijaksi, joka tyrannisoi vaimoaan ja lapsiaan.

Tarinan draamallinen huipentuma sijoittuu hopeahääpäivänä tehtävälle matkalle Ouluun. Vauhkojen hevosten vetämä reki kaatuu vähän väliä, ja kun matkalaiset viimein ovat jo miltei perillä, Greta-Stina kätensä loukanneena, kääntää hovineuvos reen takaisin kohti Olhavaa. Hovineuvoksetar joutuu palaamaan synkkään kotiinsa saamatta syleillä äitiään ja ystäviään. Matkasta muodostuu hänen onnettoman elämänsä vertauskuva.

Greta-Stina on despoottisen miehensä omaisuutta, patriarkaalisen alistusmekanismin suojattomin poljettava. Yksittäisen tapauksen kautta Wacklin havainnollistaa laajan yhteiskunnallisen ongelman, naisen oikeudettoman aseman ja sukupuolten välisen eriarvoisuuden. Kärkevyydessään "Hovineuvos" on lähellä Minna Canthin nais- ja perhekuvauksia.

Kosto

Myös naiskuvauksessaan Wacklin käyttää kertomusten ryhmittelyä merkitysten rakentajana. Pian "Hovineuvoksen" jälkeen sijoitettu "Kosto" on sovellus Honoré de Balzacin teosten keskeisestä teemasta, lopullisesta oikeudesta, elämän itsensä suorittamasta kostosta. Siinä Wacklinin ristiriitainen, yhtä aikaa uhmakas ja nöyrä naisnäkökulma henkilöityy kahdessa hahmossa: vanhassa ja uudessa vaimossa. Kivi-Tanelin – hovineuvoksen veljen – ensimmäinen vaimo on kiltti ja lempeä, toinen taas tulistuva ja omavaltainen. Näiden kahden eriparisen naisen kautta toteutuu oikeudenmukaisuus selkeästi ja konkreettisesti muotoiltuna:

Tämän, joka oli niin kovasti tyrannisoinut aikaisempaa lempeää ja hyvää vaimoaan, oli nyt pakko tanssia toisen vaimonsa pillin mukaan. Mutta ennen kuin vanha, aikaisemmin taipumaton mies saatiin tähän sopeutumaan, oli uuden rouvan joskus pakko käyttää käsivarsiensa voimaa, ja niinpä hänellä olikin, jollei mies ankarasta kotiripityksestä huolimatta totellut, varalla lakanoiden väliin kätketty luudanvarsi. Ahkeraan ja harkitusti sitä käyttämällä hänen onnistui pian tehdä äijästä lauhkea kuin lammas. Kansa käytti tästä asiantilasta, jota pidettiin oikeudenmukaisena kostona, sananlaskua: »Karttu tuli koiran viereen.»

Lähteet:

Karkama, Pertti: Kirjallisuus ja nykyaika. Suomalaisen sanataiteen teemoja ja tendenssejä. Helsinki: SKS 1994.

Manninen, Kirsti: Nöyryys ja uhma – Sara Wacklin. – Teoksessa Sain roolin johon en mahdu. Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki: Otava 1989, s. 98–114.

Rytkönen: Raili: Suur-Iin historia 1700-1870. Haukip.: Suur-Iin k. & srk 1978.

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku