Isäni, sankari, WSOY 1987
"Skiftesvik on kirjoittanut jälleen hienon teoksen, yhden syksyn täysosumista. Kertojanlahja on suotu oikealle miehelle, kun Skiftesvik vaalii sitä eikä tyydy jo saavuttamaansa."
(Tero Liukkonen, Helsingin Sanomat 4.10.1987.)
Romaani Isäni, sankari kertoo kasakan ja piian äpäräpojan Taavetti Vakkurin karhean tarinan. Kertojana on välillä itse Taavetti minämuotoisena, välillä hänen tyttärensä Elina päiväkirjansa kautta, ja välillä taas kuuluu kaikkitietävän kertojan ääni. Teoksessa pohditaan sankaruutta monella tasolla mutta vielä enemmän oikeutta ihmisyyteen.
Isäni, sankari on monitasoinen kuvaus elävältä haudatusta Taavetista, joka etsii itselleen hyvitystä koston kautta ja toteuttaa sen omana yhden miehen sotanaan. Hän soluttautuu ns. Kemin etapin toimintaan, pettää aktivistit ja luotsaa Saksasta tulevan aselaivan venäläisten syliin.
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1915, jolloin Kemin etappi salakuljetti jääkärikoulutukseen meneviä miehiä Perämeren yli. Esikuvana teoksen päähenkilölle oli kirjoittamisen alkuvaiheessa maanpetoksesta vuonna 1916 hirtetty kemiläinen Taavetti Lukkarinen, jonka kohtalo oli puhuttanut Skiftesvikiä aina lapsuudesta saakka. Kirjailija oli kuullut Lukkarisesta mummoltaan, jonka kotitalo Oulujoen Iinatti oli lähellä Lukkarisen hirttopaikkaa.
Skiftesvikin keräämä aineisto Lukkarisesta osoitti miehen olleen varsin pieni tekijä itsenäisyysliikkeessä. Kirjailija ei saanutkaan hänestä sellaista sankarimateriaalia kuin oli kaavaillut, joten hän hylkäsi alkuperäiskuvionsa ja kirjoittikin vallan toisenlaisesta sankaruudesta. Teos ei ole poliittinen tai edes aatteellinen puheenvuoro kipeistä lähihistorian tapahtumista, vaan tarina pienestä ihmisestä keskellä suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.
Järkyttävällä kuvauksella hiekkakuoppaan jätetystä pikkulapsesta on vastineensa todellisuudessa. Skiftesvik kertoo kuulleensa, kuinka erästä kylän isätöntä lasta – kasakan poika hänkin – pidettiin hiekkamontussa, koska lapsella ei ollut hoitajaa äidin ollessa töissä sahalla.
Skiftesvik dramatisoi romaaninsa näytelmäksi, joka kantaesitettiin Jyväskylän kaupunginteatterissa syksyllä 1989.