 |
 |
Kirjallisia vaikutteita ja vaikuttajia
Koskenniemi sai vaikutteensa lyyrikkona monelta suunnalta, mutta mitään "ismiä" hän ei omien sanojensa mukaan tunnustanut. Yhdistävä piirre on se, että hän innostui vain sellaisten runoilijoiden tuotannosta, joiden persoonallisuus puhutteli häntä. Heitä olivat etenkin suuret klassikot J. L. Runeberg ja Johann Wolfgang von Goethe sekä antiikin lyyrikot, esimerkiksi roomalaiset Lucretius ja Catullus. Nuorena hän piti myös Kaarlo Kramsua ja Aleksis Kiveä itselleen läheisinä lyyrikkoina. Rakkaus nuoren Frans Michael Franzénin lyriikkaan syttyi äidinperintönä.
Kiinnostus sekä Saksan että Ranskan kirjallisuuteen on Koskenniemen kirjailijalaadun kannalta keskeinen. Saksalaisen kirjallisuuden perintöä ovat klassisen sopusoinnun ja muotoa antavan järjen ja järjestyksen vaatimus sekä runon rytmi. Ranska merkitsi Koskenniemelle yksilöllisyyttä, henkevyyttä, ironiaa, psykologista otetta ja korkeatasoista moraalista pohdintaa sekä ranskan kielen esteettistä ylivoimaa. Koskenniemi totesi 1940-luvulla, että Saksasta ja Ranskasta tulleet kulttuuriherätteet olivat pitäneet toisensa suunnilleen tasapainossa.
Koskenniemi tunsi hyvin ranskalaista runoutta ja luki alkukielellä muun muassa symbolisteja Paul Verlaine´ia ja Arthur Rimbaud´ta sekä romantikko Alfred de Musset´tä. Erityisen läheinen hänelle oli kuitenkin pessimismin ja ylpeän elämännäkemyksen runoilija Alfred de Vigny. Proosan puolelta häntä miellytti muun muassa Guy de Maupassantin pessimistinen ihmiskuvaus ja Honoré de Balzacin runollinen realismi.
Symbolistien kuumeinen kauneudenpalvonta ja rappion ylistäminen – dekadenssi – jättivät vain vähän jälkiä Koskenniemen runouteen. Hillityn dekadentteja piirteitä - tai "väsynyttä estetismiä" - löytyy kuitenkin esimerkiksi Hiilivalkea-kokoelman sikermässä "Hämärän lauluja". Symbolistien lempimaanosa – kuvitteellinen Orientti – pilkahtaa ohimennen näkyviin Valkeat kaupungit –kokoelman viehkeän sensuellissa "Mun armaani pieni geisha on".
Mun armaani pieni geisha on,
hän on aamunnousun ja Mikadon maasta
Hän herää luuttujen soittohon
yön unesta onnekkaasta.Häll´ on otsa kuin kirkkahin puolikuu,
kun hän kapean kupeensa tanssihin vyöttää,
hän onnenunia uneksuu
ja kultakaloja syöttää.Ja hän kuulee mun huulteni kuiskailun
monin illoin, kun luuttunsa sävelet helää:
"Oi geisha niin kaunis on lempes sun,
niin ihanata on elää!"Häll´ on kukkeus kaihoavan nuoruuden,
häll´ on punaiset kynnet kuin taivahan rusko,
häll´ on pitkät ripset silmien
ja lempeä, tyyni usko:Hänen sielunsa nukkuu Nirvanaan
kuin kukkaset katoovat kirsikkapuista
ja palaa kerran maailmaan
eik´ enää itseään muista.(Valkeat kaupungit)
Melankolian, yksinäisyyden ja kuoleman ajatukset olivat tyypillisiä vuosisadan vaihteen kirjallisuudelle ja taiteelle, samoin antiikin klassiseen mytologiaan liittyvät aiheet. Myytteihin nuori Koskenniemi suhtautui kirjallisesti; hän käytti niitä runolle muotoa antavina elementteinä. 1910-luvun lopulta lähtien antiikin vaikutus voimistui ja sai persoonallista sisältöä. Raamatun, etenkin Vanhan testamentin, myyttinen maailma alkoi näkyä Uusia runoja –kokoelmassa.
Lähteet:
Kunnas, Tarmo 1985: Villonista Verlaineen – V. A. Koskenniemen Ranska-kuvasta. Teoksessa Kurkiauran varjo. Esseitä V. A. Koskenniemestä. Toim. Touko Siltala. WSOY.
Mattila, Pekka 1954: V. A. Koskenniemi lyyrillisenä taiteilijana. Tutkimus hänen symboleistaan, kielestään ja rytmistään. Helsinki: WSOY.
Viljanen, Lauri 1935: V. A. Koskenniemi: hänen elämänsä ja hänen runoutensa. WSOY.
