Kalevan tuottelias kolumnisti

Oululaisella sanomalehti Kalevalla oli merkittävä asema Paavo Rintalan elämässä. Ensikosketus Kalevaan tapahtui keväällä 1949, kun lehden etusivulla julkaistiin pitkäperjantaina 15.4. uskonnollinen runo Roomalainen sotilas. Runon teemana on syyllisyys Jeesuksen ristinkuolemaan ja sen kautta saatu armo:

 …rakkaus Jumalan
on sovittanut kuolollaan
synnit ja pilkkani kirkuvan,
ne veriruskeista valkeiksi muutetaan.

Runon taustalta löytyy uskonnollisen herätyksen saanut nuorukainen, jolle lestadiolaisseuroissa käynti oli jokaviikkoinen tapahtuma.

Samana keväänä ilmestyi äitienpäivän Kalevassa (8.5.1949) klassinen äitienpäiväruno Minun äitini ja vuotta myöhemmin kaatuneitten muistopäivänä (18.5.1950) isänmaallinen Patria vobis vita carior erat (vapaasti suomentaen "Isänmaa oli teille elämää kalliimpi"), jonka nuori Paavo on omistanut talvisodassa kaatuneelle isälleen.

Säännöllinen yhteistyö Kalevan kanssa alkoi kesällä 1960, kun vielä julkaisemattomasta romaanista Mummoni ja Mannerheim ilmestyi lehdessä ennakkoon katkelmia. Saman vuosikymmenen lopulla, syksyllä 1968 julkaistiin Kalevassa sarja "Kirjeitä piiritetystä Leningradista" ennen Leningradin kohtalosinfonia -teoksen ilmestymistä.

Tammikuussa 1973 Rintala aloitti yli kaksikymmentä vuotta kestäneen työnsä kolumnistina. Taustalla oli läheinen ystävyys Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakiven kanssa. Rintala, joka Suomen rauhanpuolustajien puheenjohtajana oli kehittänyt laajan idänsuhteiden verkoston, oli keskeinen henkilö Kalevan luodessa suhteita niin Neuvostoliittoon kuin Viroonkin.

Enimmillään kolumneja ilmestyi useita viikossa, yhteismäärä lähenteli joinakin vuosina kolmeakymmentä. 1980-luvulla Rintala määritteli itsensä sanomalehtikirjailijaksi: "Kirjoitan Kalevaan Ouluun artikkeleita ja sillä työllä hankin toimeentuloni." Kaikkiaan n. 330:n Kalevassa ilmestyneen kirjoituksen aiheet liikkuivat laajalla alalla: politiikkaa, historiaa, filosofiaa, kulttuuria, kirjallisuutta, taidetta, musiikkia. 1970-luvulla kirjailija esitti historiantulkintoja, otti kantaa kotimaan- ja maailmanpolitiikkaan ja analysoi maan idänsuhteita tavalla, joka aiheutti kovaakin polemiikkia. Keskustalainen Rintala leimautui vasemmistolaiseksi ns. punaisen akvaarion muodostaneen kolumnistijoukon tavoin.

Kolumnien aiheena oli aika ajoin myös lapsuuden- ja nuoruudenkaupunki. 1980-luvun puolimaissa ilmestyi kaksi laajaa omaelämäkerrallista kirjoitussarjaa, joissa kirjailija piirtää kuvaa 1940- ja 1950-luvun Oulusta ja maailmasta tarkan analyyttisesti. Viimeisten vuosien kirjoitukset ovat kirjallis-filosofisia pohdintoja mm. ihmiskunnan tulevaisuudesta. Itsenäisyyspäivänä 1996 ilmestynyt kirjoitus, jonka Rintala alun perin piti juhlapuheena, oli otsikoitu paljonpuhuvasti: "Uudelle vuosituhannelle arvotyhjiössä". 

Lähteet:

Hynninen, Jukka 1990: Paavo Rintala 60 vuotta 20.9.1990. Näyttelyluettelo. Oulu: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto.

Kyrki, Irma 1980: Paavo Rintala 50 v. 20.9.1980. Näyttelyluettelo. Oulu: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto.

Seppälä, Raimo 1982: Paavo Rintala Valehtelijan muistelmista: Ei enää koskaan tällaista romaania! Aamulehti 12.9.1982.

Suistola, Jouni 1999: Kaleva. Sata vuotta kansa kaikuja. Oulu: Kaleva.

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku