Kotikoivuinen mies, WSOY 1999

"Henkilöt tulevat tuota pikaa lukijalle eläviksi. On kuin elokuvaa katsoisi. Aikuisen miehen ja pienen pojan suhdetta kirjailija kuvaa koskettavasti."
(Mirja Kuivaniemi, Ilkka 25.10.1999.)

Skiftesvik sijoittaa jälleen romaaninsa tapahtumat merelliseen Martinniemeen. Päähenkilö Pauli Rusanen on elämän kolhima koditon pikkurikollinen, joka palaa 1950-luvulla lapsuusmaisemiinsa ja samalla menneisyyteensä, jonka kanssa tilit on tehtävä selviksi, jotta nykyisyyden kanssa voisi elää. Kotikoivu, johon pieni Pauli kiipeili, elää yhä uhmaten myrskyjä ja aikaa. Pauli majoittuu Armi Kurtin pihamökkiin. Kummankin menneisyydessä sotavuosiin sisältyy pimeitä muistoja.

Skiftesvikin aiemmista teoksista tutuksi tulleella kylällä elää kiusattuja, kiusaajia ja kiusaajien haamuja. Vahvemmat nöyryyttävät heikompia, isommat pienempiä, mutta unelmia ei kukaan voi toiselta viedä.

Ote romaanista Kotikoivuinen mies, s. 127:

Hän olisi halunnut, että isä olisi ollut siinä, hänen vieressään, sanomassa, että sinä onnistuit; kiittämässä hänen työnsä jälkeä; kehumassa, että se on melkein uusi – vaikka se ei ollut lähimainkaan kuin uusi. Se oli ja pysyi vanhana veneenrotiskona.
Hän souti joelle.
Kyyneleitä tulvi niin paljon, että hänen oli lopetettava välillä soutaminen ja pyyhittävä silmiään. Vaistomaisesti hän vilkuili kotivalkamaan ja kuvitteli välillä näkevänsä tutun hahmon seisomassa ison kiven vieressä.
Tuska ja ikävä tulivat kipuina, aaltoina. Ne polttivat rintaa ja vatsaa. Hän käpertyi tuhdolle, kiskoi airojen soutupäät itseensä kiinni ja puristi niitä kaikin voimin ja antoi itkun ottaa vallan, pudistella oikein kunnolla, vapisuttaa hartioita, käsivarsia, joka paikkaa. - -
Oli jo hämärää, kun hän souti rantaan ja vei airot rantakopperoon. Puolipimeässä kopperossa hänen oli pakko penkoa tavaroita, vaikka ei tiennytkään, mitä etsi. Oli vain tunne, että oli etsittävä jotain, joka oli mennyt hukkaan. Hän pelkäsi, että se oli nyt hukassa ikiajoiksi.

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku