Tuli tuolta maista mesisistä
Koria parvi kulta perhosia.
Lennosansa päivän paistehesa
Tuonne, tänne, mesisisä maisa,
Havahitpa ahon vieruksella
Mehu-mättähällä kasvavaisen
Kevään lapsen, kukan kaunehimman.
    Ihmetellen tämän ihanuutta
Laskeusi yksi lennostansa
Alas aamu kasteen kyyneleihin,
Mielistyisä kauniin kukan muotoon
Ystäväksi antausi hällen,
Lupasipa iku-rakkautta.
    Niinpä menit päivät parahimmat,

Niinpä armas aika helleyden.
Mutta mehun maun maistettua,
Nautittua hetket hellehimmät,
Lähti tämä koria herkku-lintu
Taasen tuonne maihin mesisihin
Toisten kulta tovereinsa kansa.
Siellä loisti monta muuta kukkaa,
Sinne houkuttelit kaunihimmat
Huolta hänen huikentelevaista.
Siellä lennosansa ympärinsä
Unhotti hän halun ensimäisen,
Oman onnettoman kukkasensa.
Tämä, lakastunut murehesta,
Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.