 |
Linjoja ja painotuksia
1960-luku on yleisesti nähty Kaltion sisäisten linjariitojen ajaksi. Tuolloisilla päätoimittajilla Erno Paasilinnalla (1963–1964), Jorma Etolla (1964–1965), J. Juhani Kortesalmella (1965), Pentti Airaksella (1965–1966), Niilo Partasella (1967) ja Turo Mannisella (1967–1972) oli eriävät käsitykset kulttuurista. Ne vaihtelivat vasemmistolaisuudesta ja modernismin ideologiasta kristillishenkiseen humanismiin ja militarismiin.
Vaikka päätoimittaja ei ole koskaan pystynyt kokonaan määrittelemään Kaltion sisältöjä ja linjaa, lähes poikkeuksetta päätoimittajan vaihtuessa myös lehden avustajakunta on vaihtunut.
Kaltio on ollut teemoiltaan, sisällöiltään ja lähestymistavoiltaan varsin monipuolinen. Taiteen lajeista kirjallisuus on alusta alkaen ollut hallitsevassa asemassa. Kirjallisuutta on käsitelty arvosteluissa, kirjailijahaastatteluissa, artikkeleissa ja historiikeissa, mutta myös julkaisemalla runoja ja novelleja.
Pohjoissuomalaisista ”etnoksista” saamelainen kulttuuri on ollut esillä lähinnä erityisissä teemanumeroissa – paitsi saamelaistutkija Veli-Pekka Lehtolan päätoimittajakaudella 1996–1998, jolloin saamelaisuutta käsiteltiin sekä runsaammin että kriittisemmin.
Populaarikulttuurille Kaltio alkoi avautua suhteellisen myöhään, oikeastaan vasta Pirkko Puoskarin päätoimittajankaudella (1986–1987), jolloin rock- ja pop-musiikki saivat palstatilaa. Varsinaisen läpimurtonsa populaarikulttuuri teki kuitenkin vasta Jussi Vilkunan aikana (1998–2006).
Muhammad-piirrosjupakka
Kansainvälisen huomion kohteeksi Kaltio päätyi ikään kuin vahingossa vuonna 2006, kun lehden nettisivuilla julkaistiin Ville Rannan sarjakuva, jossa kommentoitiin tanskalaisen Muhammad-pilapiirroksen jälkipuintia Suomessa. Rannan parodinen sarjakuva oli maailmanpoliittiset olosuhteet huomion ottaen rohkea. Kaltion päätukijat – Sampo, Pohjola ja Tapiola – reagoivat ilmoittamalla, että ne vetävät taloudellisen tukensa pois, mikäli sarjakuvaa ei poisteta lehden nettisivuilta.
Ville Rannan Kaltioon piirtämässä sarjakuvassa vieraili Muhammed.
Muodostui uusi, kotikutoinen pilapiirroskriisi, joka yllättäen nostettiin esiin myös kansainvälisessä mediassa. Päätoimittaja Vilkunaa vaadittiin välittömästi poistamaan sarjakuva lehden nettisivuilta, mutta sen sijaan Vilkuna pyysikin Rantaa kääntämään sarjakuvan myös englanniksi, kansainväliselle yleisölle luettavaksi. Sananvapaus joutui törmäyskurssille poliittisen varovaisuuden periaatteen ja rahan kanssa, ja Kaltion johtokunta erotti Vilkunan.
Oliko kyse loppujen lopuksi arvoista vai rahasta jää arvoitukseksi. Kansainvälisessä keskustelussa Kaltion johtokunnan reaktiolle lähinnä naureskeltiin. Tapaus nähtiin esimerkkinä siitä, kuinka suomettumisen perinteestä ei olla vieläkään päästy. Vilkunan erottamisen jälkeen päätoimittajan tehtävää ovat hoitaneet Katariina Parhi, Antti Leikas, Sanna Karkulehto ja Johanna Ylipulli sekä Paavo J. Heinonen.
Pohjoinen eloonjäämisihme
Ikuinen ihmetyksen aihe on ollut, miten Kaltio on ylipäätään pysynyt pystyssä. Missään vaiheessa lehden talous ei ole ollut vakaalla pohjalla.
Epäilemättä suurin ansio Kaltion pelastamisesta kuuluu Atte Kalajoelle, joka hankki henkilökohtaisesti lisätilaajia. Ajoittain Kaltiota on pidetty hengissä suorastaan kerjäämällä. 1970-luvulla käynnistettiin Kaltion tukemiseksi ”Satasen kerho”, jossa kaupattiin Teuvo-Pentti Pakkalan kivipiirrosta Sunikarin kalamajoja (1971).
Pohjoisen kulttuurilehden keskeisiä tehtäviä onkin ollut pysyä elossa, todisteeksi siitä, että pohjoissuomalaiselle kulttuurille on edelleen tilausta. Jorma Ettoa mukaillen: ”Kaltio on oululaiseen tervan ja typen sotkemaan seinään juuttuneen mikroelämän tapaan sitkeä. Raa`asti raaputtamallakaan se ei tunnu kuluvan pois. Oman askeettisen niukan dekoratiivisen kuvionsa subarktisessa maisemassa se pitää kuin pitääkin.”
Teksti: Juha Ridanpää
Lähteet:
Ridanpää, Juha (2009). Geopolitics of humour: The Muhammed cartoon crisis and the Kaltio comic strip episode in Finland. Geopolitics 14: 4, 729-749.
Tutustu myös näihin
