 |
 |
Loistava Armfelt
Loistava Armfelt, elämäkertaromaani kertoo rokokooajan henkilön, Kustaa Mauri Armfeltin (1757-1814) elämästä ja hänen seikkailuistaan Euroopan ruhtinashoveissa. Armfelt oli Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovisuosikki, joka kuninkaan murhan jälkeen pakeni ulkomaille ja lopulta Venäjän palvelukseen. Kirjan rakenne muotoutuu suurelta osin päähenkilön elämänvaiheiden kronologian mukaan. Tämän ympärille lisätään sivujuonia mielenkiintoisine henkilöineen sekä ajankuvaa. Esikuvanaan Vaaskivellä oli psykoanalyyttisen historiallisen romaanin kuuluisin edustaja Stefan Zweig.
Vaaskivi keräsi runsaasti lähdemateriaalia kirjaansa varten. Hän kävi Tukholmassa hakemassa vaikutelmia miljöökuvaukseensa. Ajan hengen kirjaansa Vaaskivi löysi rokokoolle tyypillisistä juorukronikoista. Lisäksi hän hyödynsi kirjan suunnittelussa muistelmia, päiväkirjoja sekä filosofisia ja historiallisia teoksia. Teos pohjautuu siis osittain alkuperäislähteisiin. Vaaskivi itse tähdensi fiktiivisen aineksen vähäisyyttä. Hän kuitenkin käytti myös omaa mielikuvitustaan ja elävöittävää fantasiaa, mikä teki teoksesta kaunokirjallisen tuotteen. Kirjailija koki tavoittavansa menneisyydestä enemmän eläytymisen avulla.
Armfeltin poliittiset teot ja niiden motiivit jäävät teoksessa varjoon. Pääpaino on hänen värikkäässä yksityiselämässä: rakkausseikkailuissa, juhlissa, juonitteluissa ja kilpailussa vallasta. Vaaskivi halusi lähestyä henkilöitään niin kuin elävää ihmistä, tunteineen ja ailahteluineen. Yhteiskunnallisia tapahtumia ja kuohuntaa hän kuvasi lyhyesti ja usein lukujen alussa. Vaaskivi tahtoi maalata henkilönsä lukijan silmien eteen mahdollisimman elävinä virheitä peittelemättä:
Hedvig de la Gardie…Hänen kasvonsa muodostivat epäsäännöllisen soikion, jota karttuva ikä epäilemättä paljon pyöristäisi. Hänen nenänsä oli säännötön, sangen jokapäiväinen, avuttomasti pystyyn pyrkivä. Marmorinvalkea kaula oli pikemmin tukeva kuin hauras. Punainen, kapea suu hymyili ujoa hymyä, ja vain miniatyyrimaalari Gillbergin tarkka silmä saattoi erottaa sen vienoissa juonteissa tunteellisuutta, joka ennusti tulevia pettymyksiä, kuten aamutaivaan valoviirut voivat ennustaa myrskyä.
Vallanhimo ja siihen liittyvä juonittelu kuuluvat romaanin keskeiseen tematiikkaan. Vallasta taistellaan niin Ruotsin kuin Keski-Euroopankin hoveissa. Valheellisuus ja epäaitous ovat myös kirjassa voimakkaasti esillä. Niitä Vaaskivi piti leimallisesti rokokoohon kuuluvina ominaisuuksina. Elämän rokokooihminen koki leikiksi tai teatteriksi. Kaksinaamaisuus kuului Vaaskiven tulkinnassa aikakauden luonteeseen. Kirjan loppupuolella päähenkilö vihdoin havaitsee kaiken valheellisuuden ja toisten petollisuuden. Hän huomaa aikakauden muuttuneen ja aatelin vallan horjuvan Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisessä Euroopassa.
Loistavan Armfeltin kerrontaa on kuvattu mosaiikkimaiseksi. Vaaskivi ei kerro tarinaa pelkästään päähenkilön näkökulmasta ja äänellä. Hän sisällytti kirjaan monien eri henkilöiden kertomuksia, joita he itse omalla äänellään kertovat. Teoksessa ei siten muodostu yhtä ja ainoaa selkeää kuvaa kuvattavasta aikakaudesta ja sen henkilöistä.
Vaaskivi käyttää jälleen säästelemättä vertauksia ja metaforia. Erityisen mielellään hän vertaa henkilöitä eläimiin. Lisäksi samat vertaukset liittyvät aina samoihin henkilöihin. Metaforat kuvaavat joko henkilöiden ulkonäköä tai käyttäytymistä ja persoonaa. Esimerkiksi kuningatar Sofia Magdalenaa verrataan kalaan. Hänen silmänsä ovat haaleat kalansilmät ja verensä haaleaa kalanverta. Samalla kalavertaus kuvaa kuningattaren haaleaa luonnetta.
Psykoanalyysiä hyödynnetään myös Loistavassa Armfeltissa. Unia selostetaan laajasti ja niiden merkitystä korostetaan. Myös oidipus-kompleksi nousee esiin useissa äiti-poika –suhteen kuvauksissa. Teoksessa nousee esille useiden mieshahmojen naismaisuus ja lapsenomaisuus. Tämä liittyy rokokoo-ajan luonnehdintaan. Teeskentely ja epäaitous korostuvat näissä hahmoissa. Lapsimaisuuden korostaminen liittyy elämän käsittämiseen leikiksi tai teatteriksi.
Lähteet:
Ihonen, Markku 1992: Museovaatteista historian valepukuun. T. Vaaskivi ja suomalaisen historiallisen romaanin murros 1930-1940-luvulla. SKS: Tampere
Palmgren, Raoul 1980: Tekstejä nuoruuden vuosikymmeniltä. Gummerus: Jyväskylä.
Vaaskivi, T. 1945: Kutsumus. Kirjeitä vuosilta 1927-1942. (Toim. Martti Haavio) WSOY: Porvoo.
Vaaskivi, T. 1939: Loistava Armfelt. Elämäkertaromaani. Gummerus: Jyväskylä.
Tutustu myös näihin
