Mika -nuortenromaanit

Mika ja isä, WSOY 1986

"Yhtään en halua halventaa nuorisokirjallisuutta, mutta olisi sääli, jos tämä kirja jäisi vain nuortenkirjojen hyllyyn."
(Päivi Janhunen, Kaleva 11.10.1986.)

Mika ja isä -nuortenromaanin jännite syntyy isän ja pojan ikävästä. Kalevi-isä seilaa maailman meriä ja tuntee syyllisyyttä poissaolostaan. Mika haluaisi, että isä olisi kuten toisten poikien isät, jotka päivätyön jälkeen tulevat illaksi kotiin. Romaanin Maire-äiti puolestaan edustaa Skiftesvikille tyypillistä naista, joka haaveilee yhdessä elävästä perheestä. Mutta vaikka heidän perheensä ei olekaan fyysisesti kiinteä, sen jäsenten väliset suhteet ovat lähes säröttömät.

Romaanin näkökulman vaihtelu (vuoroin Mika, vuoroin isän) ja leikkaukset menneeseen rytmittävät sekä syventävät teosta mutta toisaalta taas saattavat tehdä sen hieman vaikeasti avautuvaksi etenkin nuorille lukijoille. Pelkästään nuorille kirjoitetusta teoksesta ei olekaan kyse. Isän ja lapsen suhteen sekä ystävien ja läheisten merkityksen vakava pohdiskelu koskettavat myös vanhempia lukijoita.

Teoksen miljöö on paikoin hyvin skiftesvikiläinen: purjehditaan Perämeren pohjukassa ja käydään isovanhempien luona pienessä, sahan hallitsemassa pohjoisen satamakylässä.

Skiftesvikin vanhemmat erosivat hänen varhaislapsuudessaan, ja isäpuolikin oli merimies, jota ei kotona juuri näkynyt. Siksi tuntuukin todennäköiseltä, että Mika ja isä -romaaniin on heijastunut kirjailijan omia tuntemuksia, myös kaikkein kipeimpiä. Hän on työstänyt teoksen erittäin raskaissa tunnelmissa poikansa Kimin kuoleman jälkeen.

Mika mutkamäessä, WSOY 1996

"Skiftesvik kuvaa nuoren pojan ailahtelevaa ja herkästi kuohahtavaa mieltä varmaotteisesti."
(Kari Kemppainen, Lukufiilis 2/1997.)

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku