Minä, Vincent ja mustat linnut
Ensin oli ollut isän sydäninfarkti ja muutaman viikon kuluttua minun esitelmäni. Niillä saattoi olla jotain yhteyttä keskenään. Olinko niin ahdistunut isän vuoksi, että rupesin ykskaks jännittämään? Toiko joku tilanteessa isän mieleen? Pelkäsinkö opettajaa, oppilaita, juhlasalia? Mitä tapahtui?
Nousin kävelemään ja pohdin. Isä vaati - niin itseltään kuin muilta. Pienestä pitäen. Piti onnistua. Isä sairastui. Minä epäonnistuin. (111)
Hietalan toinen nuortenkirja Minä, Vincent ja mustat linnut (1978) kertoo pelon voittamisesta. Päähenkilö Maijan on pidettävä koulussa esitelmä taidemaalari Vincent van Goghista. Esiintymispelosta selviäminen on kirjan pääjuoni. Taustalla on hyvää tarkoittava, mutta vaatimuksia ja salailua sisältävä perheilmapiiri, jonka tuloksena on jokaisen perheenjäsenen eri tavoin purkautuva ahdistus.
Isän infarkti muuttaa tilannetta. Isosisko ja muut perheenjäsenet purkavat huoliaan Maijalle. Tyttö tuntee alemmuutta naimisissa olevan siskon rinnalla ja syyttää sairaseläkkeellä olevaa isää katkeroitumisesta. Esiintymisjännityksensä hän kokee häpeällisenä eikä saa puhutuksi siitä kenellekään.
Van Goghin kuvaamat mustat linnut, jotka "täyttivät ilman, peittivät auringon ja verhosivat Vincentin pimeyteen" yhdistyvät pelkoon. Kirjassa sivutaan psyykkistä sairastumista, työttömyyttä, nuorten tyttöjen laihduttamista ja terrorismia. Yksityiset ja erilaajuiset yhteisölliset ahdistukset kietoutuvat yhteen. Moniaineksisuudesta huolimatta tarina pysyy koossa.
Tarinan kuluessa Maijalle tarjoutuu useita selviämismahdollisuuksia valittavaksi. Kasvatusneuvola ei tunnu auttavan, joten hän ottaa salaa lääkekaapista rauhoittavan diapamin. Pilleri katoaa ennen esiintymispäivää. Edellisenä iltana pidetty perheselvittely kuitenkin laukaisee tilanteen. Vaikka Maijaa jännittää, hän selviytyy tehtävästä hienosti.
Lopussa asiat näyttävät valoisammilta. Perheenjäsenet ovat lähentyneet. Jokaisella on omat ongelmansa, mutta kuitenkin kaikilla on turvallinen koti.