 |
Nykyarjen tarinoita
Oululainen Harri Hietala pohjaa puolifiktiiviset romaaninsa Gibraltarin kiertäjät (2006) ja Mustanmeren valssi (2007) omiin kokemuksiinsa merillä 1960-luvun lopulla. Hietalan romaanit kertovat ajasta, joka jäi historiaan 1970-luvun alussa: niin sanottuja elämäntapamerimiehiä ei enää ole.
Harri Hietala. Kuva: Harri Hietalan kotiarkisto.
Jukka Tuohino kuvaa novelleissaan ja romaanissaan Nonamen laulu (2009) 1960- ja 70-lukua Oulun Posanperällä. Oulusta kotoisin oleva, nykyisin Kouvolassa asuva Harri Holtinkoski kuvaa myös urbaania maisemaa:
istun vallatun talon yläkerrassa
ymmärrän miksi Oulu on paska kaupunki
kuusitoistavuotiaalle tämä on koti
tämä kaupunki on matkalla kiiltokuvaksi
Kärsämäkisen Janne Ruhan (s. 1984) lyhytproosateos Vallankumouksen kukat (2011) edustaa uuden sukupolven näkemystä maaseutuun. Ruha kirjoittaa vanhempiensa elämänvaiheista Pyhäjoella.
Yhteiskunnan avoimuus on lisääntynyt ja ennen vaietuista asioista uskalletaan nykyään puhua. Oululainen Kristiina Ketola-Orava on käsitellyt avioeroa ja uusperheen tematiikkaa runokokoelmissaan Olipa toisenkin kerran: uusperheen äitipuolen ajatuksia (2006) ja Kaikkien Liisojen Ihmemaa (2011).
Teija Anneli. Kuva: Kaleva / Risto Rasila.
Teija Annelin (oik. Teija Jokipii) ja Eija Jaakolan runoissa ja aforismeissa etualalle nousee naisen identiteetti, elämänhallinta ja kirjallisuuden terapeuttinen aspekti. Tarinallisuus on myös yksi keino hallita elämää. Sinällään irrallisista sattumuksista ja tapahtumista rakentuu kertomisen kautta loogisen kokonaisuus.
Teksti: Jaana Märsynaho
