Ohari (1982)

Sinikka Laineen esikoisteos Ohari piirtää tumman muotokuvan lukiota käyvästä Outista:

Sininen nainen, Lady in blue. Se oli seinällä lipaston vieressä. Laura oli sanonut että se oli hänen näköisensä. Omakuva se olikin, mutta hän ei ollut kehdannut sanoa sitä. Sillä oli kasvoilla surumielinen hymy ja poskilla varjot kuin kuopat, silmiin hän ei ollut saanut sellaista ilmettä kuin oli tarkoittanut, silmät eivät koskaan onnistuneet, nekin olivat vain kuopat. (15)

Outi on tullut raskaaksi suhteesta Ekiin. Mies on seitsemän vuotta vanhempi ja eronnut. Se tavallinen tarina: tyttö rakastaa, mies käyttää hyväksi. Outi syyttää itseään, eikä pysty kertomaan vanhemmilleen. Hän ajattelee, että äiti ymmärtää TV-sarjojen ihmiskohtaloita, mutta ei omaa tytärtään. Outin ajatuksissa avioton äitiys on katastrofi, järkytys ja häpeä, joka koskettaa myös vanhempia:

Ulkona hän siirsi myssyn taskusta kassiin, vaikka tuuli löi voimalla korvista läpi. Vaikka kuolis tähän paikkaan, hän ajatteli, sittenpähän selviäisi helpolla, ja kaikki muutkin selviäisivät, isä ja äiti etenkin; kuollut tytär oli sentään paljon kunniakkaampaa kuin häpeällisesti raskaana oleva. (27)

Eki, itsekeskeinen naistennaurattaja saa mennä menojaan: "Sen ääni oli koholla, täynnä Kairoa, lentoon lähdössä, kohoamassa kuin nauru." (86). Outi ajattelee:

Mikä mä nyt oon, Eki hei, mikä mä nyt oon? Yhtä ku tyhjää, vähempi ku kuvitelma, ja voiks olla mitään vähempää, ei voi. (93)

Outi ei usko ystäviään, kun he puhuvat laillisesta abortista. Hän pelkää asian paljastuvan vanhemmille ja turvautuu puoskariin. Katastrofin jälkeen selviää, että vanhempien tukeen olisikin voinut turvautua:

- - 'Älä itke, Outi', äiti oli sanonut, ja äidin silmissä läikkyivät kuvajaiset kuin pestyt ripustetut vaatteet, joihin tuuli on kauan puhaltanut. Eikä se ollut puhunut mitään häpeästä eikä syyttänyt eikä säälinyt itseäänkään - - (127)

Oharissa sivutaan monia Laineen myöhemmällekin tuotannolle keskeisiä teemoja, kuten nuoren yksinäisyyttä ja rakkaudenkaipuuta, äidin ja tyttären suhdetta, nuorten ja aikuisten suhdetta, perheiden hajoamista, eriarvoisuutta ja vastuun ottamisen tärkeyttä.

Arvostelijat pitivät Oharista pienin varauksin: Ritva Heinosen mielestä teoksessa "ei ainakaan ole jälkiä hymistelystä ja alentuvasta näkökulmasta, vaan tarina lähtee nuoren tasolta, nuoren näkökulmasta, saarnaamatta ja moralisoimatta". Minna Vuorinen kehui kirjailijan kykyä eläytyä tytön näkökulmaan sekä tunteiden että kielen tasolla. Pirkko Kallio kirjoitti: "Se puhuu tärkeistä asioista yksinkertaisesti, rehellisesti, moralisoimatta. Ja se on hyvää kirjallisuutta: tekstillä on ulottuvuuksia moneen suuntaan. Elämä on sen valossa monisärmäinen ja rikas."

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku