Pohjoista musiikkia
KirjastoVirma
Hakemisto

"Kymmenen vuotta kiirastulta" — opintie

Veikko Anteron opintie alkoi vuonna 1893 Oulun Suomalaisen Valmistavan Koulun kolmannelta luokalta. Varattoman perheen poikana hän pääsi yksityiseen kouluun vapaaoppilaaksi. Kahden vuoden kuluttua hän siirtyi klassilliseen lyseoon. Koskenniemen muistelmissa yhdistyvät arkkitehtuuri, kulttuurimiljöö ja suomalaisuusaate:

Sen komean kaksikerroksisen, Engelin-tyyliä tavoittelevan, Franzénin puistoa ja kirkkoa kohti kääntyvän julkisivun yllä viipyi vielä kajastus suomalaisuustaistelun kunniakkaimmilta päiviltä. Hallitsevassa asemassaan Pokkitörmällä, Kosken partaalla, Kosken, jonka väsymätön, juhlallinen marssisävel soi ikkunoista ja ovista sen luokkahuoneisiin, se oli yhä vieläkin suomalaisuuden tärkein sivistysvarustus pohjoisilla maanäärillä.
(Onnen antimet, 1935)

Koulunkäynti opettajineen ei innostanut poikaa, jonka mielestä kaikki mielenkiintoinen löytyi opetuksen ja koulukirjojen ulkopuolelta:

Luin iltakaudet ja usein myöhään yöhön, kalusin kuin heinäsirkkaparvi puhtaaksi kokonaisia kirjastoja, alkaen paikallisen raittiusseuran ja kaupungin kirjastosta ja päätyen toverikunnan kirjastoon, mutta se, mitä niistä löysin, ei lisännyt mielenkiintoani kouluaineisiin eikä koulukirjoihin.
(Onnen antimet, 1935)

Kouluvuosiin liittyi kuitenkin yksi merkittävä persoonallisuus, uskonnonopettaja ja rehtori Mauno Rosendal, josta tuli Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun perustaja. Hän oli oppilaalleen jonkinlainen Mooses-hahmo. "Hän opetti koko olemuksellaan", Koskenniemi totesi 1940-luvulla ja piti kirjastohuoneessaan kunniapaikalla Rosendalin muotokuvaa. Legendaarista koulumiestä ihailivat myös muun muassa Eino Leino ja Leevi Madetoja – hekin hänen oppilaitaan.

Veikko Antero selviytyi kymmenvuotisesta koulunkäynnistä omin sanoin "normaalisti". Ylioppilaaksi hän kuitenkin pääsi poikkeuksellisten vaiheiden jälkeen loppukesällä 1903. Helsingissä pidetyt suulliset kuulustelut keskeytyivät, kun uupuneella abiturientilla todettiin vettä keuhkopussissa. Diagnoosi olisi saattanut olla kohtalokas, mutta nuorukainen toipui kuukaudessa ja suoritti tutkintonsa loppuun. Nuorena kuolemisen pelko säilyi kuitenkin pitkään. 

[Kuva: Nuori Forsnäs]

Veikko Forsnäs abiturienttina v.1903. Valokuva: Ina Liljeqvist. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.

OUTI-verkkokirjasto



 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku