Oulu

Sinikka Laineen kaikki teokset sijoittuvat Pohjois-Suomeen. Tapahtumapaikkana on useimmiten pikkukaupunki, jonka voi tunnistaa Ouluksi. Paikannimiä ei tosin aina mainita tai niitä on muutettu. Kaupungin yleisilme on varsinkin 1980-luvun teoksissa ankea. Nuoret eivät viihdy kotikaupungissaan, vaan tarkkailevat sen elämää syrjästäkatsojina. Ankeaa tunnelmaa lisää vuodenaika, syksy tai talvi, kuten Oharissa:

Ulkona meni ihmisiä ohi kaulukset pystyssä tuulta vasten; lokakuu ja silti jo talvi, kotipihakin oli ollut kuin valkoinen kangas täynnä tahroja, lunta ja paljasta maata sekaisin. (6)

Kaupungin henkisen ilmapiirin analyysi ei myöskään mairittele. Näkökulma on Oharin Outin:

Hänen teki mieli itse pysähtyä ja ruveta kirkumaan, huutaa, juuttua huutamaan niin kuin auton torvi, ihmiset olisivat havahtuneet edes, kurkottaneet hetken ulos omista varjelluista ympyröistään, ajatelleet edes yhden oman itsensä ulkopuolelta tulleen ajatuksen, vaikka vain 'hulluksiko se tuli kun tuolla lailla huutaa'; tuokin tikkitakkinen keskinkertaisuuden riemuvoitto, joka käveli helvettiin ukkonsa käsipuolessa ja kävelisi kuolemaansa asti ilman että mikään kolahtaisi siihen, erikoistarjoukset korkeintaan. - - (48)

Jos et pelkää pimeää -romaanissa Oulusta saa valoisamman vaikutelman. Tapahtumapaikat kuuluvat nuorten reviiriin. Aino ja Kim tapaavat Kuusrockissa. Aino notkuu kahvila Donnassa, Sielun veljet esiintyy Cafe Adamissa, Kim asuu Kaijonrannassa. Ainon ja Kimin kotimatkan maisemat torilta pohjoiseen päin on helppo tunnistaa, vaikka lyhtypylväät olisivatkin ehjiä:

He kävelivät poispäin torinrannan valoista. Aino katseli heidän varjojaan, jotka lyhtypylväiden kohdalla sulivat valo- ympyrään ja alkoivat sitten uudelleen nopeasti kasvaa kirien hetkessä heidän edelleen. Melkein joka toinen lyhty oli kivitetty pimeäksi. Kävelysillalla, joka ylitti kaupungin sisään työntyvän kapean salmen, yksi lyhytpylväistä oli väännetty mutkalle niin että johdot retkottivat näkyvissä. (44)

Pikisaaressa ja Karjasillalla

Sinisessä ruohossa Oulu näyttäytyy kesäisessä asussaan. Liikutaan puutalovaltaisella alueella, saaressa keskustan tuntumassa. Joen rannalla olevasta huvimajasta tulee Laren ja Venlan paikka:

Meiltä puolen kilometrin päässä joki kaartui ja teki silmukan. Siitä muodostui niemi, jonka rantoja kiersi ruohottunut kävelytie; poluksi kaikki sitä sanoivat. Niemen kärjessä oli vanha huvimaja. Siinä oli sipulin muotoisena kohoava katto, valkoiset koukeroiset kaiteet ja kaiteitten sisäpuolella penkit, joilla voi istua ja katsella jokea, joka sillä kohtaa oli leveimmillään; se oli kuin järvenselkä. (19)

Lare ei pidä kotikaupunkiaan kovin kaksisena:

Meiltä keskustaan oli saman verran kuin huvimajalle, päinvastaiseen suuntaan. Piti mennä sillan yli, ja siitä kaupunki sitten alkoi - ja loppuikin hyvin äkkiä, jos ei osannut pitää varaansa. Tavallinen mitäänsanomaton pikkukaupunki; ylipramea kaupungintalo, pari kapakkaa, disko, Turusen baari, Palokunnan puisto, urheilukenttä ja hautausmaa. (24-25)

Hyvästi, valkoisessa liikutaan Karjasillalla ja keskustassa. Sisarukset Sanna ja Siri ovat muuttaneet Espoosta Ouluun:

Pakkanen tuikki poskia terävillä neuloilla. Ilma oli täynnä meren päältä työntyvää sakeaa usvaa. Kadut olivat autioita, kun he kääntyivät nuorisotalon nurkalta poispäin keskustasta.
    - Tää on pimee junttikylä, Siri sanoi.
    - Mistäs Las Vegasista sä sitte oot kotosin? (38)

    He oikaisivat Pohjankartanon pihan kautta, siitä kaikki kulkivat.
    - Ei kai me vaan asuta samalla kadulla, Tessa sanoi.
    - Mä asun Taipaleentiellä.
   - Arvaa mitä? Mä asun Raivaajantiellä. Se on samansuuntainen viereinen katu.
    - Tää on pieni kaupunki. (44)

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku