Opetustyö
Vaikka Paulaharju liikkui ympäri Suomea keruumatkoillaan, opetustyö piti hänet talvisin Oulussa. Opettajan työ oli hänelle palkallinen päivätyö, jolla hän turvasi perheensä elannon. Kesän keruutyöt olivat hänen päätyönsä ja intohimonsa. Talvisin opetustyön rinnalla syntyivät kaikki teokset ja arkistoihin puhtaaksikirjoitetut muistiinpanot.
Paulaharju toteutti taiteellisuuttaan myös opetustyössään. Hän teki kuvituksia oppikirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin. Hän ilahdutti oppilaitaan piirtämällä ja kirjoittamalla heille runoja.
Museon asialla
Paulaharju oli ollut Jyväskylän vuosinaan seminaarin museon hoitajana. Hän oli oppinut kokoelmien järjestelyn ja esineiden keräämisen siis jo ennen kuin ryhtyi Oulun museon kokoelmainhoitajaksi vuonna 1908. Museo oli perustettu vuonna 1895, mutta vasta 1911 se sai pysyvän sijoituksensa Ainolaan. Paulaharjun tehtävänä oli kokoelman uudelleenjärjestely. Hän pääsi tehtävässään tutustumaan muidenkin kaupunkien museoihin.
Museo oli hankaluuksissa sotien aikaan. Vuonna 1921 tilanne oli jo parempi, ja museo sai rahaa kokoelmiensa järjestelyyn ja oppaan kirjoittamista varten. Paulaharju kirjoitti sen seuraavana keväänä. Oppaassa museo esiteltiin huoneittain. Huoneita oli seitsemän. Niiden sisältö vaihteli esihistoriallisista esineistä työ- ja kulkuvälineiden kautta kirkollisiin esineisiin. Erityinen oma osastonsa oli Lapin esineille ja oululaiskodeille. Museoesineitä oli tuohon aikaan lähes 3000 rahat mukaan laskien. Muut kokoelmaesineet olivat kirjoja ja kuvia.
Tästä kokoelmasta suuri osa tuhoutui vuonna 1929 museon palossa. Paulaharju alkoi kerätä uutta kokoelmaa, vaikka oli luopunut kokoelmainhoitajan toimesta jo vuonna 1924. Kiire ja väsymys oli pakottanut hänet vähentämään töitä. Erostaan huolimatta Paulaharju osallistui museon toimintaan mm. istumalla sen johtokunnassa kuolemaansa saakka. Kesällä 1930 hän kierteli Lappia T. I. Itkosen kanssa keräten uuden entistä ehomman kokoelman museota varten. Uusi kivinen museo avattiin 1933. Museo ja sen esineistö kokivat vielä toisenkin tuhon vuoden 1940 pommituksissa. Se tuhosi jälleen kerätyn kokoelman.
Paulaharju lahjoitti testamentissaan Pohjois-Pohjanmaan Museoyhdistys ry:lle kirjastonsa, pohjoisen valokuvien negatiivit ja luettelot sekä esinekokoelmia. Nykyäänkin Pohjois-Pohjanmaan museossa on Samuli Paulaharjun työhuone ja kirjasto kävijöiden katseltavana.
Lähteet:
Marjut Harju: Samuli Paulaharjun elämäntyö. Kotiseutu 4:190 - 198, 1985.
Marjut Harju: Samuli Paulaharju. Ruijanrannan reppuherra. (SKS, Helsinki, 1989.)
Samuli Paulaharju: Oulun museon opas. (Oulu, 1922.)