Psykoanalyysiä ja kulttuurikritiikkiä

Psykoanalyyttiset ja kulttuurikriittiset teokset Vaistojen kapina ja Huomispäivän varjo aloittivat Vaaskiven näkyvimmän kirjallisen toiminnan. Teokset käsittelivät samoja aiheita ja muodostivat muutenkin yhden kokonaisuuden. Huomispäivän varjo ilmestyi vuonna 1938, ja se on Vaistojen kapinan jatko-osa, joka monilta osin toistaa ensimmäisen osan sisältöä.

Vaaskiven tarkoituksena oli luoda maailmankatsomusteos:

ja se maailmankatsomus, joka sen lehdiltä kasvaa, ei ole ainoastaan minun, vaan kokonaisen sukupolven, kokonaisen aikakauden, kokonaisen kulttuurivaiheen omaisuutta. Antaa ajassa liikkuville ajatuksille selvä, syövyttävä, loistoisa, esineellinen ja aistimusvoimainen ilmaisu – tätä päämäärää pidän jatkuvasti silmieni edessä!
(Kirje Esko Aaltoselle 27.6.1937)

"Kokonaisen sukupolven" maailmankatsomuksen Vaaskivi suodatti tunnettujen eurooppalaisten ja kotimaisten kirjoittajien teksteistä ja teoksista. Oswald Spenglerin ja Egon Friedellin kulttuurikriittiset teokset olivat Vaaskivelle tuttuja, ja ne vaikuttivat hänen teostensa sisältöön. Suomalaisista Olavi Paavolainen oli Vaaskiven tyylillinen esikuva myös näissä teoksissa.

Freudin psykoanalyysi ja sen tulkinta ovat Vaaskiven teoksissa tärkeällä sijalla. Vaaskivi oli Suomessa ensimmäisten henkilöiden joukossa, joka alkoi popularisoida Freudin psykosanastoa. Hän pyrki analysoimaan eurooppalaisten kulttuuri-ilmiöiden syvyyspsykologiaa Freudin oppien mukaisesti. Vaaskivi oli jo aiemmin esitellyt Freudin teorioita artikkeleissaan. Hän käsitti psykoanalyysin ensisijaisesti maailmankatsomukseksi eikä hän suinkaan kritiikittömästi niellyt Freudin oppeja.

Vaistojen kapina

Vaistojen kapina. Modernin ihmisen kriisi koostuu kuudesta pääluvusta. Teoksessa on lisäksi valokuvia ja maalauksia. Ensimmäinen luku käsittelee länsimaisen kulttuurin kohtaamia muutoksia tieteessä, taiteessa ja maailmankuvassa. Muissa luvuissa kuvataan Freudin ammatillista uraa sekä esitellään psykoanalyysin väittämiä. Vaaskivi antoi paljon painoarvoa psykoanalyysille. Hänen mielestään siitä oli tullut aikakautensa myytti. Moderni ihminen jäsensi todellisuuttaan psykoanalyysin käsitteiden avulla:

Freudista muuttuu inhimillisen tuntemisen ja ajattelun tapa. Hänestä alkaen ihmiskunta on ruvennut käyttäytymään ikään kuin "tajuton" olisi olemassa…Freudia edeltäneiden sukupolvien ei lainkaan tarvinnut ottaa elämässään lukuun sielullista syvyysperspektiiviä – he voivat elää, ajatella ja tuntea vain horisontaalisesti, laveaa pintaa pitkin. Nyt sitä vastoin emme voi tunkea syrjään ajatusta, että sielu on syvä.

Psykoanalyysi oli Vaaskivelle valtava elämys. Se tarjosi järjestelmän näkymättömän selittämiseksi ja tutkimiseksi. Kriitikot pitivät Vaistojen kapinan käsityksiä psykoanalyysistä vääristelevinä ja epäluotettavina. Kritiikkiä sai osakseen muun muassa Vaaskiven käsitys, että psykoanalyyttiselle teorialle keskeinen alitajunnan käsite merkitsi järjen syöksemistä vallasta. Arvostelijoiden mukaan Vaaskivi tulkitsi psykoanalyysin tarkoituksia väärin. Vaaskiven puolustukseksi voi kuitenkin todeta, ettei hänen tavoitteenaan ollutkaan psykoanalyysin tarkka ja puolueeton selostaminen. Hän uudelleen tulkitsi ja kokosi vapaasti freudilaisuuden ja psykoanalyysin tulkintoja. Ne olivat hänen maailmankatsomuksensa aineksia ja kulttuurifilosofian rakentajia. Teospari ei ollut tieteellinen työ, vaan luovan mielikuvituksen tuote.

Huomispäivän varjo

Huomispäivän varjo. Länsimaiden tragedia on luonteeltaan paljon edeltäjänsä kaltainen. Se esittelee ensimmäisen maailmansodan jälkeistä länsimaista kulttuuria. Kirjassa kuvataan eurooppalaista maailmankuvaa ja sen muuttumista. Kirja koostuu luvuista, joissa käsitellään muun muassa jazz-musiikkia, erotiikan kuihtumista, psykoanalyysiä, uutta fysiikkaa ja kirjallisuutta. Vaaskivi myös esitteli joitakin huomattavia aikakauden ajattelijoita, kuten Oswald Spenglerin. Vaaskivi etsi yhdenmukaisuuksia antiikin ja oman aikansa ilmiöistä. Hän toivoi voivansa elvyttää kreikkalaista hengen, joka rappeutui antiikin aikana.

Vaaskivi kritikoi 1920-luvun eurooppalaista kulttuuria ja arvomaailmaa monin tavoin. Ruumiinkulttuurin ihannointi ja pinnallisuus olivat hänen mukaansa esillä ylikorostuneesti älyllisen kulttuurin kustannuksella. Sodan jälkeinen aika kuvataan rappion kautena:

Kaksikymmenluvun nuori Eurooppa peittää sisäistä kuihtumistaan voiman ja elämänilon naamareilla. Urheilu on silloiselle nuorisolle pelkkää ylikompensaatiota, miltei katkeamisen rajoille kiihtyvää kaipuuta löytää pelastus paheen ja tautien merestä ruiskuttamalla näivettyneisiin suoniin uutta pilaantumatonta verta.

Kari Sallamaa on kuvannut Vaaskiven naissuhdetta vähättelevän kompleksiseksi. Vaaskivellä oli melko kaavamainen näkemys naisista ja erityisesti naimattomista naisista, joille oli hänen mukaansa ominaista seksuaalisesta torjunnasta johtuva hysteerisyys. Hän myös syytti naisemansipaatiota siitä, että naissukupuolesta oli tullut kylmä ja laskelmoiva ja että oli ryhtynyt tavoittelemaan vain sukupuolista tasa-arvoa. Vaaskivi moralisoi uutta naistyyppiä ja vaati naisen palaamista takaisin perinteiseen synnyttäjän rooliin.

Vaaskivi analysoi teoksessa uudenlaisen ihmistyypin syntyä. Aikakausi oli luonut massaihmisen, joukkoihmisen, jota kirjailija kuvasi tehdasvalmisteiseksi standardi-ihmiseksi. Lähtökohdan joukkoihmisen synnylle Vaaskivi haki antiikista. Hän pelkäsi tätä massaa ja halusi palauttaa yksilöllisyyden ja persoonallisuuden takaisin sille paikalle, jolta hän näki ne suistetun.

Vaaskivi sisällytti teospariinsa runsaasti erilaisia aiheita. Kirjan teemat ovat toisinaan hajanaisia ja teksti pursuaa laajoja kuvauksia. Tuntuu kuin kirjailija olisi halunnut panna kirjoihin koko omaksumansa tietomäärän. Kirjoissa hän käytti koko laajaa intellektuaalista rekisteriään. Vaaskivi itse kuvaili teoskokonaisuuttaan seuraavasti:

Tämäntapainen aihe edellyttää monta kontrapunktia! Tulee maalata lavealla siveltimellä, tulee saattaa kaikki fasetit sädehtimään, tulee omaksua kompositio ja luusto, jossa on mitä moninaisimpia niveliä ja mitä erilaatuisempia ulkonemia. Orgaaninen kokonaisuus on silti olemassa. 

Lähteet:

Kivivuori, Janne 1996: Psykopolitiikka. Paljastava psykologia suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun perinteenä. Hanki ja jää: Hämeenlinna.

Paavolainen, Olavi 1929: Nykyaikaa etsimässä. Helsinki: Otava

Rantala, Juhani 1987: Piilotajunta, vietti ja kulttuuri. Psykoanalyysi T. Vaaskiven teoksissa "Vaistojen kapina. Modernin ihmisen kriisi" ja "Huomispäivän varjo. Länsimaiden tragedia". Aate-ja oppihistorian pro gradu –tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto.

Sallamaa, Kari 1999: Madonna infructuosa – T. Vaaskivi ja moderni ruumiillisuus. Teoksessa Pertti Karkama ja Hanne Koivisto (toim.): Ajan paineessa. Kirjoituksia 1930-luvun suomalaisesta aatemaailmasta. SKS: Helsinki.

Vaaskivi, T. 1938: Huomispäivän varjo. Länsimaiden tragedia. Gummerus: Jyväskylä.

Vaaskivi, T. 1945: Kutsumus. Kirjeitä vuosilta 1927-1942. (Toim. Martti Haavio) WSOY: Porvoo.

Vaaskivi, T. 1937: Vaistojen kapina. Modernin ihmisen kriisi. Gummerus: Jyväskylä.

Viljanen, Lauri 1950: Taisteleva humanismi. Toinen, korjattu painos. Karisto: Hämeenlinna.

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku