Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, lyhyttä proosaa,
WSOY 1983 

"Näiden juttujen kekseliäisyys ja juonekas kärki kehittävät novellin parhaita piirteitä. Lukekaa: ällistytte, havahdutte."
(Pekka Tarkka, Helsingin Sanomat 23.3.1983.)

Joni Skiftesvikin esikoisteos, J. H. Erkon palkinnolla palkittu Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja ilmestyi keväällä 1983. Esikoinen sai upean vastaanoton. Skifesvikiä kiitettiin novellin uudistajaksi, vaihtuvien todellisuuksien taikuriksi, Haanpään kaltaiseksi mestariksi, Márquezin tapaiseksi maagiseksi realistiksi.

Kiehtova kokoelma sisältää 14 novellia: "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja", "Aavistaja", "Filmimiehet", "Katve", "Yö Helsingissä", "Ensimmäinen työpäivä", "Peilinki", "Piippolaan", "Kutinkallan Kekkonen", "Kolme miestä Kostamuksessa", "Valtuuskunta", "Parantava lääke", "Vanha mies" ja "Näprääjä".

"Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja"

Teoksen upea niminovelli ehti valmiiksi kokoelman ensimmäisenä. Kirjailija kertoo, että sen taustalla on hukkumistapaus hänen omilta kotirannoiltaan 1960-luvulta. Hän sanoo olleensa mukana naaraamassa kahta hukkunutta veljestä, muistavansa elävästi ihmisten ahdistuksen ja vanhempien tuskan.

Karussa, mutta koskettavassa novellissa vallitsee hyytävän jäinen, sininen tunnelma. Kirjailija on valjastanut meren, tuulen ja koko luonnon kuvaamaan kuoleman ylivoimaisuutta, jopa raakuutta. Sekä miljöö, henkilökuvaus että juonenkulku nivotaan ainoastaan hukkuneisiin pikkupoikiin. Lämpöä ahdistuksen keskelle tuovat leikkaukset menneeseen, elämän ja kuoleman rajan ylittävä rakkaus, nöyrä alistuminen suuremman voiman edessä sekä lapsien kiehtova ajatusmaailma. Novelliin pohjautuva samanniminen tv-elokuva (ohjaaja Raimo O. Niemi) valittiin Pohjoismaiden parhaaksi lyhytelokuvaksi vuonna 2003.

"Aavistaja"

Kokoelman ensimmäinen novelli kertoo Eilan isästä, joka sotilassairaalasta palattuaan alkaa varustautua vihollisen hyökkäyksen varalle ja jolle tämän vuoksi naureskellaan. Myös hänen tytärtään pilkataan höperehtivän isän vuoksi. Yksi ilkkujista on Allu Sorsakoski, joka esiintyy epämiellyttävänä tyyppinä myös Skiftesvikin muussa tuotannossa. Itse isän, Toppilan Paulin, takaumana esitettyyn tarinaan mennään Skiftesvikille tyypilliseen tapaan nykyhetkeen sijoittuvasta alkuluvusta, jossa nainen tuo miehensä kuolinilmoitusta lehden konttoriin ja saa osakseen töykeää kohtelua.

Skiftesvik kertoo saaneensa alkuidean novelliin lukiessaan Kainuun Sanomien sota-aikaisia vuosikertoja: "Järkytyin kuolinilmoitusten määrää. Kuvittelin tapahtumaa, kun leski tuo rintamalla kaatuneen miehensä kuolinilmoituksen lehteen. Siitä se alkoi…"

"Filmimiehet"

Humoristinen kertomus pohjautuu väljästi Skiftesvikin omiin armeijavuosiin, sillä myös hän joutui komennukselle maatalousnäyttelyyn pyörittämään armeijan pr-filmejä ja esittelemään sotaväen toimintaa. Kommellus toisensa jälkeen seuraa surkuhupaisen vääpelin johtamaa komennuskuntaa. Omakohtaisen kokemuksen tuntua lisää kerronnan minämuoto, jota Skiftesvik käyttää harvoin.

"Katve"

Tarjoaako luonto turvapaikan, vapauden ja onnellisen olotilan? "Katve" on symbolinen kertomus vanhasta naisesta, joka pakenee outoa huutoa luonnonhelmaan. Skiftesvik sijoittaa novellin tuttuihin maisemiinsa ruokoiselle rannalle ja käärmekuusia kasvavaan metsikköön, jonne merituuli puhaltaa ja jonne aallokon jymy kantautuu.

"Yö Helsingissä"

Skiftesvik on ammentanut kertomukseensa aineksia lehtimiesajan työreissultaan Helsinkiin, jolloin hänen oli yövyttävä remuisassa matkustajakodissa ja tavattava aamulla maan huomattavimpia päättäjiä. Novellin päähenkilö voisi olla vaikkapa hänen alter egonsa. Raumalakin joutuu hotellipulan vuoksi yöpymään levottoman matkustajakodin hetekalla. Nukkumisesta ei tule mitään, ja Raumalan kulahtaneesta olemuksesta keljuillaan aamulla ennen ministeritapaamista. Novellista on tehty tv-elokuva (ohjaaja Pauli Virtanen, 1985).

"Ensimmäinen työpäivä"

Kertomuksessa toilailevan Liisan Veera-äiti on Skiftesvikin teoksille tyypillinen naishahmo: nöyryytetty mutta elämänhaluinen ja rohkea, arjen sankari. Novellin miljöö on Skiftesvikille kesätyöpaikkanakin tuttu sahan lautatarha. Tapahtumat voisivat sijoittua hänen vanhaan kotikyläänsä Martinniemeen, jossa valtaa piti Rauma-Repola ja jossa vaikuttivat pitkään novellissakin viitatut lakkotaistelut mustine listoineen.

"Peilinki"

"Peilinki" on isäänsä etsivän ja tätä muistelevan Mikko-pojan surullinen kertomus, sillä isä löytyy lopulta kuolleena, kuten jo novellin alussa voidaan aavistella. Mikon muistot liikkuvat halveksunnasta kaipuuseen ja lopulta rakkauteen, jopa kunnioitukseen, vaikka kaikki isän aikeet jäivätkin toteuttamatta. Horisontissa siintää valkoinen laiva, isän ja pojan yhteinen unelma, kuin lupaus paremmasta elämästä.

Novellin merenrantamaisemat ja luontokuvaus toistuvat kautta Skiftesvikin tuotannon. Kirjailija itse kertoo kiivenneensä lapsuudessaan samanlaiseen peilinkiin kuin novellin Mikko. Kylän pojille Kiiminkijoen suulla Rivinokalla olevaan korkeaan väylämerkkiin kiipeäminen oli eräänlainen rohkeuskoe. "Ensimmäinen työpäivä" ja "Peilinki" ovat aineksina Kiiminkijokisuulla kuvatussa tv-elokuvassa Kenraalin poika (ohjaaja Pauli Huotari, 1985).

"Piippolaan"

Jo nimi vie lukijan Skiftesvikin suosikkikirjailijan Pentti Haanpään maisemiin, ja novellin Oikku suunnitteleekin kiertuetta huviteltallaan Piippolaan, jossa hän löisi rahoiksi ja päihittäisi pokkapöydässä itse Haanpään. Skiftesvik on saanut novelliinsa aineksia lähipiiristään, sillä hänen tätinsä miehellä oli aikoinaan huviteltta ja sen myötä muistoja Haanpään tapaamisesta pokkapöydässä Piippolassa.

Luopumisen vaikeus ja ohi ajava aika ovat teemoja tässä lämminhenkisessä, Uuniluudan kaltaisia hupaisia hahmoja sisältävässä novellissa. Hörähtääkö rivien välissä piippolalaisen mestarikertojan nauru?

"Kutinkallan Kekkonen"

Novelli kertoo merkillisestä puhelinkorjausmatkasta karulle saarelle. Tekstissä limittyy kaksi tarinaa: uhkarohkeaa reittiä tehtävän korjausmatkan lisäksi kerrotaan Kekkosta tukkipuusta veistävästä, elämässäänkin haaksirikkoutuneesta kalastaja-Kallesta. Matkan karien piirittämälle saarelle tekevät Samperi, Sorvari ja Kukkonen, joka muistelee aiemmin samoille vesille tekemäänsä traagista reissua. Lukijan yllättävä sattuma toimii novellissa mitä parhaimmalla tavalla. Aineksia tekstiin on antanut eräs Skiftesvikin tekemä juttumatka Iin edustan saaristoon.

"Kolme miestä Kostamuksessa"

Autenttisiin maisemiin Kostamukseen ja Kainuuseen vievä tarina yllättävine käänteineen on taidonnäyte pilke silmäkulmassaan lukijaa härnäävältä Skiftesvikiltä. Yksi matkalaisista vaihtuu venäläiseksi loikkariksi, mutta missä vaiheessa? Skiftesvik itse oli Kajaanissa ollessaan Suomi–Neuvostoliitto-seuran kulttuurijaoston jäsen ja osallistui muutaman kerran Kostamuksen-matkoille.

"Valtuuskunta"

Novellissa päästään salaviisaan Mularin ukon Hannes-pojan matkassa niin kasinon stripparinäytökseen kuin kansainväliseen vesiensuojelukongressiin Sveitsiin ja tarjotaan eräs selitys sille, miksi Kiiminkijoesta aikoinaan tuli Project Aqua -suojelukohde. Suomalaisvaltuuskunta selviää suuresta kongressista hämmästyttävän hyvin, vaikka se tuntuu olevan kokouskoukeroista aivan ulkona.

Novellin ulkomainen paikallisväri on Skiftesvikin tuomisia juttumatkalta Montreux´sta. Novelliin perustuvan samannimisen, riemukkaan tv-elokuvan (1984) on ohjannut Pauli Virtanen.

"Parantava lääke"

Vanha Mämmelä on kuolemankielissä, kunnes saa apua vaimonsa Aliinan kiikuttamasta ihmelääkkeestä. Humoristisen pikku tarinan parantava lääke on yllättävän arkipäiväinen ja varmasti jokaisen saatavilla.

"Vanha mies"

Taivaanrannan maalari, autoja rassaava Viltteri astuu esiin ensi kerran tässä novellissa, eikä sen jälkeen päästäkään kirjailijaa otteestaan. Hän on sympaattinen surullisen hahmon ritari, joka on saanut köyhät eväät elämäänsä. Päähenkilönä novellissa on kuitenkin jo reilusti Viltteriä vanhempi mutta kiimaralliasteelle jäänyt "vanha mies", työtön Öövini. "Vanha mies" kertoo sattuvien sutkautusten mestarin Öövinin ja häntä seuraavien Viltterin ja Junnun kaupunkireissusta ja nahinasta nakkikopilla. Novellin kerronta on poikkeuksellisesti minämuotoista, ja sen tarjoilee karvanoppa-auton takapenkillä istuva Junnu, jonka ajatukset leikkaavat mukaan tapahtumien taustoja.

Esikuvia sekä Viltterille että Öövinille kirjailija kertoo löytäneensä nuoruutensa kotikylästä; yleispätevässä nykyajassa novellin tapahtumapaikat tuovatkin mieleen Oulun ja Martinniemen. "Vanha mies" on yksi kolmesta novellista, joita Skiftesvik on käyttänyt Katsastus-elokuvansa (1988) pohjana. Novelli sisältyy myös Viltterin ja Mallun värikkäästä elämästä kertovaan kertomuskokoelmaan Viltteri ja Mallu (2003).

"Näprääjä"

"Näprääjä" on jatkoa "Vanhalle miehelle". Nyt päähenkilö on elämässään epäonnistuva Viltteri, jolle on käynyt vahinko: sanavalmis ja rempseä Mallu on synnyttänyt todennäköisesti juuri hänelle käsipuolipojan, Jaakko Malakiaksen. Mallun velipoika Junnu, joka on jälleen novellin kertoja, on saanut puhutuksi Viltterin vierailulle ensikotiin katsomaan Mallua ja Jaakkoa (Skiftesvik kertoo olleensa mukana samankaltaisella vierailulla kaverinsa tukena nuoruudessaan). Kun Viltteri ihmettelee vauvan epämuodostunutta kättä, Mallu tokaisee:

Saattaa olla, että sinä et tiedä miten lapsia tehdään. Sinähän olet sellainen näprääjä, kaikki jää puolitiehen. Eikä sinulla mikään pysy kunnossa, ei mopot eikä autot. ("Näprääjä"; s. 225.)

Viltteri suhtautuu näpräämiensä autojen venttiileihin, Malluun ja nyt saamaansa jälkeläiseen suurin piirtein samalla tavalla: niitä pitää hioa. Myös tämä novelli on pohjana Skiftesvikin tv-elokuvalle Katsastus (1988).

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku