Pyhä kevät
Vuosien ajan Vaaskiven salainen unelma oli ollut kirjoittaa teos Jeesuksesta. Aihetta hän oli pohtinut ja muotoillut mielessään nuoresta pojasta saakka. Hän oli toki kirjoittanut aiheesta usein, mutta hän ei kokenut vielä nuoruudessaan olevansa valmis näin suureen ja vaativaan työhön. Vaaskivi koki, että kaikki hänen julkaistutkin teoksensa olivat vain välietappeja hänen kulkiessaan kohti tätä päätyötä. Kristuksen hahmo hallitsi Vaaskiven mielikuvitusta erityisen paljon hänen viimeisinä vuosinaan. Sijaiskärsimys ja kuolema tuntuivat kirjailijasta itse eletyiltä: "On kuin kaikki ihmiskunnan kärsimykset olisivat harteillani." Päätyön aloitus siirtyi kuitenkin liian myöhäiseksi. Pyhä kevät julkaistiin keskeneräisenä Vaaskiven kuoleman jälkeen keväällä 1943.
Vaaskivi ryhtyi kirjoittamaan Pyhää kevättä samaan aikaan, kun hän vielä kirjoitti ja korjasi Yksinvaltiaan toista osaa. Hän sai valmiiksi parisataa liuskaa. Se oli vain alkusoitto. Hänen unelmansa oli kirjoittaa kolmiosainen teos kärsimyshistorian henkilöistä ja tapahtumista. Kärsimyshistoria oli Vaaskiven mielestä maailmankirjallisuuden valtavin aihe, koska siinä yhtyivät kaikki väkevien intohimojen pyörteet, julmuus ja jalous, itsekkyys ja uhrimieli, saasta ja puhtaus.
Teos kertoo pääsiäisviikon tapahtumista ja vapahtajan odotuksesta. Lähteinä oli teologisten ja antiikin teosten ja tutkimusten lisäksi kaunokirjallisuutta. Erityisen tärkeäksi Vaaskivi koki Gabriel Mirón novellikokoelman Kärsimyshistorian henkilöitä.
Keskeneräisyys on helposti havaittavissa. Päähenkilö Jeesus (Jeshua) ei vielä kunnolla pääse esiin koko kirjassa. Hän esiintyy enimmäkseen vain toisten puheissa. Ilmassa on jännitystä ja vapahtajan odotusta. Vasta kirjan toiseksi viimeisessä luvussa Haikarat valkosulat, Jeesuksesta itsestään tulee toimiva hahmo. Keskeisemmäksi henkilöksi teoksessa nouseekin vanha mies, Jairus, joka muista hahmoista poiketen ymmärtää tulevan Messiaan hengellisen kuninkuuden. Suuren osan teoksesta vievät Jairuksen muistelut, joissa myös kuvataan Jeesuksen toimintaa ja ihmetekoja.
Jeesus on Jairuksen muisteluissa enemmänkin ihminen kuin jumala. Hän on arkinen ja inhimillinen, hilpeä ja nauravainen. Toisaalta hän on tietoinen voimastaan, koskematon hahmo. Häntä sanotaan kauniiksi, vaikkei kasvoja tarkasti kuvatakaan. Ääntä ja silmiä kuvataan toistuvasti. Jeesuksen suuruus esiintyy abstrakteissa kuvauksissa: tuoksuina ja tuulahduksina, taivaansinisen viitan häilähdyksinä.
Kurjuus ja loisto ovat Pyhässä keväässä vastakkain. Vaaskivi kertoo naturalistisesti ja yksityiskohtaisesti kurjuudesta ja sairaudesta:
Puuskittaiset vesikuurot olivat ahtaneet koko huoneen pohjoispylväikön täpö täyteen kapisia ja täisiä ryysyläisiä. Tuuli lonkutti ovea, siihen sotkeutui orpolasten itkun tuherrus ja kahden heikkomielisen mölinä, joka sekin hävisi myrskyn ääniin…Heidän rievuistaan uhosi tunkan ja eltaantuneiden kalanpäiden haju. Jairus huomasi senkin, että tuossa joukossa oli muutamia, jotka löyhkäsivät visvalle, ja kaikin puolin kiero ja vääntynyt halvattu niinimatollaan….
Teoksen hahmot sijoittuvat selkeästi joko henkisen ja aineellisen kurjuuden tai kirkkauden ja puhtauden maailmaan.
Teoksen kertojana toimii kolmannen persoonan kertoja, joka ei itse kuulu tarinaan. Kuvaustyyli on kehittynyt edellisiin teoksiin verrattuna. Teksti on edelleen yksityiskohtaista, mutta luettavampaa. Kansanelämän kuvaukset ovat runsaita ja mielenkiintoisia. Jeesuksen luonteen kuvaus on ollut vaikeaa. Vaaskivi koki, että hänen oli oltava mahdollisimman totuudenmukainen kuvatessaan päähenkilöä. Kuvauksen tuli olla historiallisesti tarkkaa ja lähteisiin pohjautuvaa.
Lähteet:
Ihonen, Markku 1992: Museovaatteista historian valepukuun. T. Vaaskivi ja suomalaisen historiallisen romaanin murros 1930-1940-luvulla. SKS: Tampere.
Sormunen, Eino 1945: Kirkkotarhaa ja kulttuurimaata. Vähäisiä tutkielmia ja mietteitä. Aura: Tampere.
Vaaskivi, T. 1945: Kutsumus. Kirjeitä vuosilta 1927-1942. (Toim. Martti Haavio) WSOY: Porvoo.
Vaaskivi, T. 1943: Pyhä kevät. WSOY: Porvoo.
Tutustu myös näihin