 |
 |
Pystyyn haudattu, WSOY 1984
"Suomi on saanut oman Hemingwaynsa. - - Romaanissa on heti alusta lähtien luja jännite. Se kestää koko matkan. Kirjallisuutemme tarvitsee Joni Skiftesvikin kaltaisia eleettömiä verenseisottajia."
(Erkka Lehtola, Aamulehti 23.9.1984.)
![[Kuva: Pystyyn haudattu]](/image/image_gallery?uuid=6d78fa8e-19fe-4790-836e-a23bbaa61ff9&groupId=1242019&t=1418991872874)
Pystyyn haudattu on realistinen ja samalla myyttinen kertomus hyvästä ja pahasta, nöyryyttämisestä ja kostosta, isästä ja pojasta. Lankku-Kristuksen pojan eli Bruunon, myyttisyys karisee tarinan edetessä, ja hän muuttuu yhä selvemmin lihaksi ja vereksi. Menneisyyden ote on hallitseva, mutta ikävistä asioista halutaan vaieta.
Teoksen miljöönä on Perämeren rannikon satamakylä 1960-luvulla. Kylällä elää nöyryyttäjiä ja kiristäjiä, ja pienimmät nujerretaan vahvemman oikeudella. Jopa rakkaus saa teoksessa rumat kasvot. Vaikka Pystyyn haudatun kylä- ja satamayhteisössä on paljon yhtymäkohtia Skiftesvikin omaan lapsuus- ja nuoruusmiljööseen, se ei silti ole dokumenttiromaani.
Myyttisyytensä ja balladimaisen tyylinsä vuoksi teosta on verrattu Timo. K. Mukan tuotantoon. Pystyyn haudattua on pidetty Skiftesvikin avainromaanina, ja se oli yksi vuoden 1984 Finlandia-palkintoehdokkaista.
Jorma Kairimo dramatisoi Pystyyn haudatun samannimiseksi näytelmäksi (Kom-teatteri, 1986) ja Joni Skiftesvik samannimiseksi musiikkinäytelmäksi (Meri Oulu, 2004).
