 |
Kysymyksiä hameesta
Anttilan miespäähenkilö on väistämättä tavoiteltu poikamies, hyvässä ammatissa ja asemassa sekä komea, rehellinen, ystävällinen, raitis ja tanssitaitoinen. Usein mies on yli 30-vuotias ja hänen elämänsä ja uransa ovat vakiintuneita. Vaikka kaikki teosten naiset eivät olekaan akateemisesti koulutettuja, miehistä suurin osa on.
Ikäero nostaa miehen tiettyyn valta-asemaan, mikä näkyy paitsi päähenkilön ja miespäähenkilön työsuhteissa, myös miehen suhtautumisessa naiseen. Miehet puhuttelevat itseään nuorempia naispäähenkilöitä pennuiksi ja tytöiksi. Mikäli nainen on lapsuudesta tai nuoruudesta tuttu, hänestä "on tullut nainen".
Naisen ja miehen välinen valtasuhde näyttäytyy monissa Anttila-teoksissa kiinnostavasti aikuistuvan tai jo aikuistuneen naisen kapinana ja paikoitellen lapsellisena käyttäytymisenä, kun nainen yrittää todistaa piittaamattomuutensa miehestä.
Naispäähenkilöt kokevat itse olevansa vasta kasvamassa naisiksi tai jo olevansa täysikasvuisia naisia, mutta etsivät vielä paikkaansa elämässä. Teosten naishahmoille tärkeää onkin oman paikan löytyminen ja kasvu ihmisenä. Romanssi sen kehittyminen, rakkaus ja parisuhde limittyvät osaksi naisen kasvua.
Rakkaus näyttäytyy kumppanuutena, yhteenkuuluvuutena ja vastakohtana väkisin ylläpidetylle suhteelle, sillä: "Siinä vaiheessa, kun rakkautta pitää punnita vaa'alla, sitä ei enää ole olemassakaan."
Läpinäkyvä aamutakki: Seksi naisen valintana
Tottumuksia, perinteitä, normeja ja sääntöjä on noudatettava, tai menee maine. Anttila-teosten nuori nainen joutuukin tarkkailun kohteeksi aina myös seksuaalikäyttäytymisensä ja -moraalinsa puolesta.
Vaikka teosten naishahmot ovat stereotyyppisiä, heidän asenteessa seksiin vaihtelee. Toiset haluavat odottaa avioliittoon, toisten mielestä naisella on vapaus harrastaa seksiä muutenkin. Ehkäisystäkin teoksissa puhutaan, tosin välillä hiukan kierrellen. Naishahmojen mielestä naisella on paitsi oikeus, myös tietty velvollisuus huolehtia itsestään – kuitenkin itsenäisten valintojensa mukaisesti, ei muiden sanelemana.
Teksti: Myry Voipio
