 |
 |
Romaanit ja rakennustaide
Taiteiden- ja tieteidenvälinen näkökulma hallitsee Anna-Maija Ylimaulan romaaniarkkitehtuuria. Jo hänen työroolinsa ovat kulttuurisesti monialaiset. Yliopiston opettajan ja tutkijan työn lisäksi hän on suunnitellut rakennuksia, julkaissut artikkeleita sekä kirja- ja taidearvosteluita rakennustaiteesta ja osallistunut aktiivisesti alan keskusteluun. Hänen väitöskirjansa Origins of Style herättämässä mielipiteenvaihdosta on tunnistettavissa samaa hämmennystä kuin hänen kaunokirjallisten teostensa vastaanotosta. (Kari Jormakka 1992; Ylimaula 1993).
![[Kuva: Anna-Maija Ylimaula v. 1998]](/image/image_gallery?uuid=50aabda9-cf06-4f77-b185-04f233f706bc&groupId=1242019&t=1418882567957)
Anna-Maija Ylimaula syyskuussa 1998. Kuvaaja: Jaani Föhr. Anna-Maija Ylimaulan kotiarkisto.
Kuten romaaniensa rakenneratkaisuissa myös väitöskirjan suhteen Ylimaula teki vallitsevista odotuksista poikkeavia valintoja:
Kapina on ollut Ylimaulalle aina tuottoisa energialähde. Toukokuussa Tukholmassa Kungliga Tekniska Högskolanissa kiittäen hyväksytyn väitöskirjansa, Origins of style, aiheenkin Ylimaula valitsi puolipiruuttaan. Puhdaspiirteisyyttä korostavan "Oulun koulun" kasvattina hän törmäsi alinomaan siihen miten halveksittu tyylisuunta jugend eli art nouveau ammattipiireissä oli. /... / Alusta saakka oli selvää, että haluan tehdä sellaisen väitöskirjan, jota kukaan muu ei tekisi. Se oli älytön ja uhkarohkea teko, joka vei kuusi vuotta, sillä käytännössä jouduin tekniikan tohtoriksi selvitäkseni tenttimään filosofian lisensiaatiksi asti. (Kristiina Dragon 1992)
Ylimaula on puheenvuoroissaan monesti ottanut esille kirjailijan ja arkkitehdin työn suhteen. Kirjoituksessaan "Festina lente - Alueellinen identiteetti arkkitehtuurissa" (1997) hän tarkastelee arkkitehtuuria italialaisen kirjailijan Italo Calvinon ajatusten valossa:
Calvinon nimeämät arvot ovat: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys, moninaisuus ja johdonmukaisuus. vaikka Calvinon luennot käsittelivät kirjallisuutta, ne olivat Poetry lectures, hän toivoi, että ne ymmärrettäisiin käsittämään kaikenlaista runollista viestintää, kirjallista, musiikillista, kuvallista jne. Tähän runolliseen viestintään lasken myös rakennustaiteen, joten tarkastelen alueellisen arkkitehtuurin identiteettiä Calvinon nimeämien arvojen valossa.
Kirjoituksessaan Arkaainen hymy ja arkkitehdin kieli (1987) Ylimaula toteaa:
Jokaisella taiteen lajilla on oma kielensä. Luonnollinen kieli on kirjailijan väline, jota hän voi käyttää omalla persoonallisella tavallaan. Hän voi leikkiä erilaisilla sanoilla ja sävyillä. Arkkitehtuurin kieli on muotojen ja tilan jäsentelyä. Rakenteet ovat arkkitehdin sanoja.
