Runo ja musiikki

V. A. Koskenniemi pohti runouden ja musiikin suhdetta Aika-lehdessä vuonna 1912:

Hugo, Carducci ja Fröding sekä lukemattomat muut suuret säetaiturit ovat olleet tavallisessa mielessä epämusikaalisia. Mutta että rytmitaito on sukua musiikille ja että se voi ikään kuin korvata musiikin, sen lienee jokainen lyriikalle vastaanottoinen lukija huomannut. Sisartaiteet lyriikka ja musiikki tulevat tässä niin lähelle toisiaan, että rajat himmenevät, käyvät epämääräisiksi.

Koskenniemen lyriikkaa säveltäneiden lista on pitkä ja kunnianarvoisa: George de Godzinsky, Armas Järnefelt, Toivo Kuula, Yrjö Kilpinen, Helvi Leiviskä, Leevi Madetoja, Erkki Melartin, Aarre Merikanto, Selim Palmgren, Erkki Raitio, Jean Sibelius ja Frans Siltavuori. Nykysäveltäjistä hänen teksteihinsä ovat tarttuneet Paavo Heininen ja Matti Murto. Runoilija tunsi henkilökohtaisesti ainakin Kilpisen, Madetojan ja Melartinin; Vieno Koskenniemen mukaan "Veikko paljon liikkui myös säveltäjien maailmassa". Koskenniemi ei ollut musiikin asiantuntija ja vähätteli musikaalisuuttaan väittämällä, ettei erottanut "Porilaisten marssia" Maamme-laulusta. Kokonaan vailla sävelkorvaa hän tuskin oli, koska sanoitti valmiin sävellyksen, Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnin.

Nuorallatanssija ja tulennielijä: Koskenniemi ja Madetoja

Leevi Madetoja oli V.A. Koskenniemen koulutoveri Oulun klassillisessa lyseossa. Luokkatovereita he eivät kuitenkaan olleet. Yhteisistä kouluvuosistaan tiedetään ainakin se, että he esiintyivät samassa poikien sirkusspektaakkelissa – Leevi nuorallatanssijana ja Veikko tulennielijänä.

Runoilija Koskenniemi ja säveltäjä Madetoja kohtasivat nuottipaperilla vuonna 1908. Kansanvalistusseura tilasi laulukirjaansa neljän yksinlaulun sarjan, ja Madetoja valitsi teksteiksi kolme Valkeat kaupungit –kokoelman runoa. Ensimmäiset julkisesti esitetyt Madetojan sävellykset (joulukuussa 1908) olivat yksinlaulut "Lähdettyäs" ja "Yksin" Koskenniemen sanoihin.

Keväällä 1909 Madetoja sävelsi "Valkeat kaupungit" Ylioppilaskunnan Laulajien konserttiin. Erkki Salmenhaaran mukaan kummankin tekijän nuoruuden elämäntuska pääsi oikeuksiinsa synkän paatoksellisessa kuoroteoksessa. Samana vuonna YL kantaesitti myös kuorolaulut "Rannalta" ja "Kevät keralla päiväin kuulakkain".

Keväällä 1911 Madetojalta tilattiin juhlakantaatti saman vuoden syyskuussa vietettävään Oulun koulujen 300-vuotisjuhlaan. Kuorokantaatin teksti oli Koskenniemen "Merikoski" (Hiilivalkea). Juhlat vietettiin 29. syyskuuta 1911: Jumalanpalveluksen jälkeen 3000:n hengen yleisö kokoontui Linnansaareen, missä sekä Koskenniemen että Madetojan ihailema rehtori Mauno Rosendal piti puheen. Lehtori A. Rantaniemi lausui "Merikoski"-runon. 45-henkinen sekakuoro esitti kantaatin iltajuhlassa lyseolla, ja Madetoja palkittiin laakeriseppeleellä. Koskenniemi ei liene ollut paikalla. Madetojan ja Koskenniemen yhteistyön tuloksena syntyivät myös kantaatit "Elämän päivät" ja "Planeettain laulu".

Madetoja kirjoitti Koskenniemelle vuonna 1942 ja tiedusteli, voisiko hän sommitella runotekstin Oulun kaupungin historiallisiin vaiheisiin liittyvään musiikkinäytelmään – "pohjalaiseen Parsifaliin". Koskenniemi oli kiinnostunut hankkeesta, mutta se ei koskaan toteutunut Madetojan heikkenevän terveyden ja rahapulan vuoksi.

Koskenniemi ja Sibelius

Juhlavin ja tunnetuin Koskenniemen sanoittama teos on Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni. Sen historia on monivaiheinen: Sävellys syntyi suomalaisen sanomalehdistön päiville vuonna 1899, ja sitä esitettiin neljä vuosikymmentä ilman sanoja ja eri nimillä. Sanoituksia syntyi kaksi (Yrjö Sjöblom, Väinö Sola) ennen kuin Koskenniemen runo "Säkeitä Sibeliuksen Finlandia-hymniin" (Latuja lumessa) vakiintui hymnin tekstiksi. Lauletun hymnin ensiesitys oli 7. joulukuuta 1940.

Koskenniemi ikuisti lapsuutensa Oulun yhteen tunnetuimmista runoistaan "Koulutie" (Uusia runoja). Sibelius sävelsi runon sekakuorolauluksi, mutta valitsi sen kymmenestä säkeistöstä vain neljä.

Yrjö Kilpinen ja kiista Maamme-laulusta

V. A. Koskenniemi ja Yrjö Kilpinen tutustuivat Maila Talvion välityksellä vuonna 1923. Jo kaksi vuotta aikaisemmin Kilpinen oli säveltänyt 21:n laulun Koskenniemi-sarjan. Koskenniemen varhaislyriikan kaupunkilaisuudessa ja viileässä objektiivisuudessa Kilpinen löysi vastineen klassisen liedin ihanteille.

Turun yliopiston Ylioppilaskunta valitsi vuonna 1928 isänmaalliseksi laulukseen Koskenniemen "Isänmaan kasvot" ennen kuin juhlarunoa oli edes sävelletty. Lyyrinen kuvaus Suomen kansan vaiheista oli lausuttu Turun yliopiston vihkiäisjuhlassa vuotta aikaisemmin. Ylioppilaskunnan jyrkimmät suomalaisuustaistelijat ehdottivat "Isänmaan kasvoja" uudeksi kansallislauluksi, koska pitivät "ruotsalaisen miehen sepittämää ja saksalaisen säveltämää" "Maamme"-laulua aitosuomalaisuudelle vieraana. Yrjö Kilpinen sävelsi kantaatin asiaa koskevan lehtiuutisen luettuaan. Sävellys esitettiin Suomalaisuuden Liiton ja AKS:n järjestämässä Snellmanin päivän iltajuhlassa sekä Kukan päivän kevätjuhlassa vuonna 1928. Koskenniemi ei osallistunut hankkeeseen millään tavoin.

Elokuvaromantiikkaa

Koskenniemen lyriikka liittyy myös suomalaisen elokuvamusiikin historiaan: Georg de Godzinsky sävelsi runon "Hän lupasi sun viedä pois" (Uusia runoja) Veikko Itkosen ohjaamaan ja Mika Waltarin käsikirjoittamaan filmiin "Maailman kaunein tyttö" (1953). Laulun esittivät elokuvan sankaripari Armi Kuusela ja Tauno Palo:

Hän lupasi sun viedä pois maahan lumottuun,
pois kauas kohti unelmainsa rantaa
ja Saturnuksen renkaan ja Juppiterin kuun
hän lupas sinun lippaaseesi antaa.
- -

Lähteet:

Djupsjöbacka, Gustav 2001: Istumme ilokivelle: Sata suomalaista yksinlaulua. Helsinki: WSOY.

Koskenniemi, V. A. 1955: Rytmistä runoudessa. Teoksessa Kootut teokset V. Helsinki: WSOY.

Rojola, Lea 1985: Säveltäjän muotokuva runoilijasta. Yrjö Kilpisen laulusarja V. A. Koskenniemen runoihin. Teoksessa Runoilijan monet kasvot. Kirjoituksia V. A. Koskenniemestä. Turku: Turun yliopisto. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Sarja A. N:o 13. Turku.

Vieno Koskenniemen haastattelu. Eero Saarenheimo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkisto, 1976.

Salmenhaara, Erkki 1987: Leevi Madetoja. Tammi.

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku