Salli Koistisen talvisota, WSOY 1995
"Salli Koistisen talvisota on lujatekoinen, pienimuotoinen taistelutarina, jonka pääosassa on nainen."
(Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti 14.10.1995.)
Salli Koistinen jättää nuorena tyttönä kotikylänsä Martinniemen 1920-luvun lakkotaisteluiden aikaan ja loikkaa paremman elämän toivossa Neuvosto-Karjalaan. Onnelaa ei löydy itärajan takaa, mutta elämä siellä koulii Sallin kovaksi ja ovelaksi. Talvisodan sytyttyä Salli palaa puna-armeijan desanttina lapsuusmaisemiinsa. Samalla hän saapuu kostamaan vihaamalleen puutavarayhtiölle, joka aikoinaan ajoi hänen perheensä taivasalle. Salli käy sotaa myös itsensä ja perheensä menneisyyden kanssa. Paljastuu salaisuuksia, eikä Salli enää tiedä, kenen puolella mielettömän sotansa kävisi.
Salli Koistisen talvisota noudattelee Skiftesvikin martinniemeläisteoksille tyypillistä kaavaa: Päähenkilö joutuu itsestään riippumattomista syistä, olosuhteiden pakosta, pakenemaan kotoaan ja kotiseudultaan. Hän pyrkii kohti parempaa elämää, mutta huomaa, ettei "onnelaa" löydykään, ennen kuin tilit ovat selvät entisen elämän kanssa. Myös teoksen rakenne on skiftesvikiläinen, eli sen kronologia rikkoutuu: teos alkaa nykyisyydestä, siinä on voimakas takauma, ja se päättyy jälleen nykyhetkeen.
Haastattelussaan Skiftesvik kertoo, että ensimmäiset ajatukset tämäntyyppiseen kertomukseen lähtivät liikkeelle, kun hänen äitinsä kertoi erilaisista ihmiskohtaloista liittyen Martinniemen kylän loikkareihin. Yhtä loikkaria Skiftesvik sanoo ehtineensä itsekin jututtaa.