 |
 |
Tapahtui keltaisessa talossa
Mirjami Hietalan esikoisteos Tapahtui keltaisessa talossa (1977) kertoo psykologian opiskelijan Leenan kesäharjoittelusta lastenpsykiatrisessa laitoksessa.
Vuosi 1977. Esikoisteos juuri ilmestynyt. Kuva Eero Kemilä, Vaasa. Kuva kirjailijan kotiarkistosta.
Potilaikseen Leena saa häiriintyneitä, puhumattomia, kastelevia ja aggressiivisia lapsia. "Kirjasta välittyvät niin valonhetket kuin epäonnistumisetkin, mutta päällimmäisiksi jäävät onnistumiset, kuten aina Mirjami Hietalan kirjoissa", Hietalan tuotantoa tarkastellut Minna Vuorinen toteaa (1987).
Nuori terapeutti hankkii tietoa roolistaan hieman hämmentyneenä:
Ajattelin surkeana, että tulisin tietysti terapialasteni myötä elämään uudelleen omat vanhat pelkoni ja kompleksini. Auttaisivatko ne minua ymmärtämään paremmin potilaita? (43)
Tapahtui keltaisessa talossa on monitasoinen teos. Leenan näkökulma vuorottelee hänen 13-vuotiaan potilaansa Samin näkökulman kanssa. 130-kiloisella Samilla ei ole ystäviä. Hän kaipaa kuollutta isäänsä, syö suruunsa ja piilottelee pornolehtiä patjan alla. Samin luottamus Leenaan lisääntyy vähitellen, etenkin kun terapeutti antaa pojalle rehellistä tietoa masturbaatiosta ja seksistä. Kirjan ilmestyessä 1970-luvulla nuorten saama seksivalistus oli vähäisempää kuin nykyisin, joten Samin tilanteen kautta tietoa saa myös lukija.
Mietin samalla, miten monien kansalaistaitokirjojen ja valistuspuheiden rohkeus petti ratkaisevalla hetkellä. Sanottiin, että kun mies ja nainen pitivät kovasti toisistaan, he halusivat olla yhdessä. Sitten oli kuva, missä mies ja nainen olivat häveliäästi peitteen alla. Saatettiin myös sanoa, että yhdynnässä munasolu ja siittiösolu kohtaavat ja elävöitettiin asiaa appelsiinilla ja nuppineulalla. Missä kohtaavat? Miten? Puhuttiinko ehkäisyvälineistä enemmän kuin itse sukupuoliyhdynnästä? (47)
Keltaisen talon terapeutit pohtivat kriittiseen sävyyn psykiatrisen hoidon ja yhteiskuntarakenteen yhteyttä. Ote Leenan ja lastenpsykiatriksi erikoistuvan Markun keskustelusta:
Kyllä täällä joutuu tarkistamaan monesta asiasta käsitystään. Joskus tuntuu, että kun antaisi vanhemmille selvää rahaa käteen, niin asiat helpottuisivat.
- Entä yhteiskuntarakenteen muuttaminen? huomautin ja punastuin mokomaa fraasiani. Olin sivusta seurannut Markun ja Ramin väittelyitä.
- Ei sekään olisi pahitteeksi, Markku totesi tyynenä.
- Mutta tajuatkohan sinä minkälaisista paikoista nämä meidän lapset oikein tulevat?
- Kaukaa, maalta, syrjäpaikoista. Kyllä minä tiedän. (24)
Sosiaalisen kritiikin rinnalla on pehmeämpi aihe, Leenan ja Markun romanssi.
