 |
 |
Avioero nuoren näkökulmasta:
Toinen mahdollisuus, Vihdoinkin vihreä, Avaimet kaikkiin oviin
Mirjami Hietalan kolme seuraavaa kirjaa muodostavat trilogian. Toinen mahdollisuus (1980), Vihdoinkin vihreä (1981) ja Avaimet kaikkiin oviin (1983) kertovat murrosikäisen Lauran kasvusta ja tuntemuksista vanhempien avioeroprosessin aikana. Avioeron mutkikkuus tulee esille myös vanhempien kannalta, mutta painopiste on nuoren tytön aikuistumisessa. Laura oivaltaa, että hänellä on oma elämä ja tulevaisuus.
![[Kuva: Mirjami Hietala]](/image/image_gallery?uuid=d45bf7d5-af56-422c-9b29-a166c235cce6&groupId=1242019&t=1417170651407)
Vihdoinkin vihreä -teoksessa äiti on kirjoittanut isälle avioerokirjeen, jonka Laura vahingossa avaa. Poikaystävä Mikko on tärkeä, vaikka kesäloma pakottaakin seurustelemaan etupäässä kirjeitse. Sekä seurustelu että avioeron uhka ovat Lauralle arkoja asioita. "Äiti oli turhautunut, äidillä oli väärä mies ja väärät lapset, ja toinen niistä olin minä", Laura miettii.
Laura ystävystyy sokean kesänaapurin Sakarin kanssa. Sakari on "miespoika", lapseksi jäänyt aikuinen, joka kerää lukkoja ja kirkonkuvia. Aluksi Laura oudoksuu naapuria ja muistelee tukioppilaana kuulemiaan luentoja vammaisista ihmisistä. Luonteva suhtautuminen löytyy pian, ja osaltaan huolenpitoa sisältävä ystävyys myös vahvistaa tytön ammatinvalintasuunnitelmia.
Laura aikuistuu ja kypsyy hyväksymään perhetilanteen:
Äiti otti leningin päältään ja pani taas farkut ja t-paidan päällensä. Koko ajan hän puhui, miten saattoi olla hyvä, että hän lähtisi todella opiskelemaan, kun kerran oli halunnut sitä koko elämänsä ja niin edelleen. Kuuntelin ja kuuntelin ja minulle alkoi valjeta, että asia oli juuri niin kuin olin ajatellutkin: isä ja äiti eivät tienneet eroavansa. Äiti uskoi lähtevänsä vain opiskelemaan, äidillä oli vielä yölikkinsä eikä isä huomannut, että äiti oli lentänyt jo kauas pois. (174)
Trilogian viimeinen osa Avaimet kaikkiin oviin käsittelee jo Lauran seestymistä kohti aikuisuutta. Vanhemmat ovat asumuserossa. Koulu ja kodinhoito vievät tunnollisen tytön ajan ja voimat. Suhde Mikkoon on alkanut mietityttää.
Tukioppilaana Laura auttaa koulutovereitaan näiden vaikeuksissa ja on tekemisissä koulupsykologin kanssa. Hän pääsee katsomaan omaa tilannettaan toiselta kannalta. Kirjan päättyessä Laura on menossa lukioon ja miettii tulevaisuutta: "Haluaisin ammatin jossa voisin auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan", hän sanoo.
