Tuulenpesä, WSOY 1990

"Siinä on julmaa kohtalokkuutta niin kuin balladien öisessä myrskyävässä meressä. Mutta romaani ei uppoa mustaan veteen, siihen jää kumminkin sävyjä ja inhimillisyyttä, sillä kertomisen voimaa ja taitoa Skiftesvikillä riittää."
(Kari Mäkinen, Kotimaa 11.1.1991.)

Romaani Tuulenpesä sijoittuu samaan martinniemeläismiljööseen kuin esikoisromaani Pystyyn haudattu (1984). Myös tämä teos nostettiin ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Romaanin kehyskertomuksessa reilut viisikymppinen Pauli lähtee matkalle menneisyyteensä. Sen palaset hänen on koottava, jotta hän voisi ymmärtää, kuka hän oikein on. Hänen on palattava aina lapsuuteensa, sotavuosiin ja syihin, joiden vuoksi hänen perheensä aikoinaan pakeni veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin.

Teos on taitava kudelma kolmesta toisiinsa kietoutuvasta synkästä kertomuksesta. Paulin tarinan lisäksi teoksessa kerrotaan hänen vanhempiensa Niinan ja Jahvetin tarinat, joiden tragedioihin etsitään syitä aina edellisten sukupolvien teoista.

Tuulenpesä voi olla vertauskuva menneisyydelle, josta Pauli yrittää saada kiinni. Se voi olla vertauskuva Niinan ja Jahvetin mustasukkaisuuden myrkyttämälle avioliitolle tai perheen hataralle kodille. Se voi olla myös vertaus Niinan unelmalle, jolloin tuuli onkin auttaja, jokin korkeampi voima – luonto, jumaluus. Syksyisellä merellä käydään taistelu, jonka suurin vastustaja ei olekaan myrsky, vaan menneisyyden riivaama sairas mieli kiusaajineen.

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku