Utelias kirjojen ahmija

Skiftesvik kertoo, että vaikka hänen kotinsa oli aineellisesti köyhä, henkistä rikkautta sieltä ei puuttunut. Äiti ja mummo olivat erinomaisia tarinankertojia ja innostivat poikaa kirjojen pariin. Äiti luki pojalleen milloin Tarzania, milloin Jack Londonin kertomuksia, ja pian poika jo itsekin ahmi kirjoja yötä päivää. Skiftesvik sanoo, ettei äiti ottanut milloinkaan hänen kädestään kirjaa, ei edes vaatinut vaihtamaan seikkailuromaaneja läksykirjoihin. Suojaisa ja rauhallinen "lukusoppi" oli kesäisin kotitalon katolla, piipun takana. Liekö Jonia itseään jonkin verran mukana hänen Tuulen poika -kokoelmansa (1995) novellissa "Rostovi" (s. 23):

Odottelin aikani - - otin kipsikuvan mummolta ja retuutin sen ullakkohuoneen katolle, jonne olin tehnyt tähystyspaikan ja jossa lueskelin Tex Willereitä, Viidakoita ja Kädet ylös -lehtiä.

Lukuhulluudesta seurasi kirjoittamisen into, mikä näkyi ainekirjoitustunneilla syntyneissä pitkissä ja huimissa tarinoissa.

Suunnattoman lukuhalun lisäksi Jonia leimasi mahdoton uteliaisuus.

"Olen ollut pikkupojasta lähtien utelias, olin aina etumaisena katselemassa ja kurkkimassa ja kyselemässä jos rannalla tai kylällä tapahtui jotain. Lukemisharrastus oli tietysti samaa uteliaisuutta." (Tarinaniskijä Skiftesvik, 1990.)

Eräänlaista uteliasta mielenlaatua kuvaa myös kiinnostus elokuviin. Skiftesvikin lapsuudessa Martinniemessä toimi vielä kaksi elokuvateatteria, Kuvala ja Routola, joiden näytöksissä Joni istui poikavuosinaan jopa useamman kerran samana iltana. Elokuvissa käyntinsä hän kirjasi tarkkaan omaan vihkoonsa. Vihkon mukaan parhaimpina vuosina tuli nähtyä yli sata elokuvaa.

Alakoulunsa Joni kävi Martinniemen koulussa ja siirtyi oppikouluun kirkonkylälle, jonne hän kulki kesätienesteillä hankkimallaan mopolla kesät talvet. Oppilaana hän oli keskitasoa ja piti ainekirjoituksen lisäksi etenkin maantiedosta ja historiasta, kun taas matematiikasta hän ei välittänyt. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Haukiputaan yhteiskoulusta keväällä 1969.  

 

OUTI-verkkokirjasto

– lainat ja haku