 |
Yhteiskunnallista kritiikkiä
Suomeen sijoittuvissa teoksissa kuntapolitiikka saa osakseen eniten kritiikkiä. Esimerkiksi Minäkö pappilan hätävarassa kuvattu taistelu puutaloyhteisön puolesta on kannanotto paitsi fiktiivisesti, myös suhteessa todellisuuteen. Viihteeseen etäännyttäen Anttila ottaa kantaa kysymyksiin, jotka olivat Oulussakin pinnalla 1970- ja 1980-luvuilla, kun historiallinen puutalomiljöö sai väistyä betonikolossien tieltä.
Teoksissa kritisoidaan ajankohtaisia ilmiöitä. 1980-luvulla kirjoitetut Anttila-romaanit ottavat kantaa nousukauden eri ilmiöihin, 1990-luvun teoksissa siirrytään keskustelemaan lamasta.
Silloin oli puhuttu kustannuspaikoista ja saneerausvisioista eivätkä yksityiskohdat olleet huolettaneet ollenkaan, yksittäisten ihmisten kohtaloista puhumattakaan. Nyt avainsana oli selviytymisstrategia - -.
Anttila ei teoksissaan tuo esille ”oikeaa” puoluekantaa, vaan asettuu heikoimpien puolelle.
Yrityspeleistä ja yhteiskunnallisesta kritiikistä ei päästä eroon ulkomaillakaan. Lomakohde-romaaneissa pystytään etäyttämään asioista ja kritisoimaan niitä entistä kärjistetymmin myös kielellisesti sijoittaessaan ulkomaalaisten puheenvuoroihin ajankohtaista Suomi-kritiikkiä.
Matka-aiheisissa Anttila-teoksissa käsitellään myös ulkomaalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja, joita ensin rakennetaan ja stereotypisoidaan ja sen jälkeen puretaan puolin ja toisin.
Teksti: Myry Voipio
