 |
 |
 |
 |
 |
Kammarit 1990 -
Sukupuu: Kämmärit Kammarit
Heli Honkalampi: laulu
Greta Hovi-Pietilä: viulu, laulu
Pasi Mäkikyrö: akustinen kitara, laulu
Matti Niemi: basso, laulu
Rike Pietilä: sähkökitara, laulu
Marja Salmela: koskettimet, laulu
Tommi Salmela: mandoliini, laulu
Jaska Vetämäjärvi: rummut, laulu
Kammarit on lähinnä folk rock -yhtye, mutta sen musiikissa yhdistyvät eri tyylit genrerajoista piittaamatta. Yhtyeen muusikoilla on taustaa rockissa, klassisessa ja kansanmusiikissa. Yksi yhdistävä tekijä on ollut soittajien ammatillinen toiminta opetusalalla.
Kämmärit, kuten nimi alun perin kuului, perustettiin kansantanssiryhmä Hamun säestysyhtyeeksi. Yhtyeen jäsenet olivat harmoninsoittaja Ismo Koskela, huilistit Ulla-Maija Veijola ja Riikka Mikkonen, haitaristit Janne Mustonen ja Teija Käkelä, viulistit Paula Reponen ja Minna Marttila sekä basisti Kaisa Tähtinen.
Vuonna 1994 kaksi Kämmärien esittämää kappaletta julkaistiin pohjoispohjalaista kansanmusiikkia sisältävällä kokoelmalla Ei meitä surulla ruokita. Uusina jäseninä yhtyeeseen olivat tulleet Tommi Salmela, harmoninsoittaja Kati Hyyryläinen sekä kitaristi Osku Silvola, jonka tilalle tosin pian tuli Pasi Mäkikyrö. Rivistä poistuivat vastaavasti Mikkonen, Käkelä, Reponen ja Tähtinen. Ismo Koskela siirtyi harmonin takaa basson varteen.
Omat kappaleet valtasivat repertuaaria, ja v. 1996 yhtye julkaisi niistä nuottikokoelman. Musiikkiin alkoi tulla pop- ja rockvaikutteita, ja kokoonpanoon lisättiin ensimmäistä kertaa rumpali, Jaska Vetämäjärvi. Yhtyeen demoäänitys herätti kahdenkin levy-yhtiön kiinnostuksen. Alkuvuodesta 1997 yhtye teki sopimuksen suuren tekijän, Fazer Recordsin kanssa, mikä oli kansanmusiikkipohjaiselle yhtyeelle poikkeuksellista.
1997 julkaistu albumi Onnentie sai positiivisia arvioita sekä kuului myös radiossa. Levyn huolellista tuotantoa, laulutekstejä ja vahvaa laulupanosta kehuttiin. Lauluntekijänä kunnostautui kitaristi Pasi Mäkikyrö, tekstittäjänä Tommi Salmela. Yhtyeen uusi folk-pop linja yritti yhden arvion mukaan kalastella myös iskelmäyleisöä. Kämmärit esiintyi monenlaisissa keikkapaikoissa; 8-henkinen ryhmä oli oman arvionsa mukaan mestari sulloutumaan tarvittaessa pienellekin lavalle.
V. 2000 ilmestyi yhtyeen toinen albumi Sydämen kappaleita. Sävellykset olivat yhtä lukuun ottamatta Mäkikyrön ja huilisti-laulaja Ulla-Maija Veijolan kynästä. Uusina jäseninä olivat mukana irkkusäkkipillitaituri Markus Lampela ja mm. Kolerasta tuttu sähkökitaristi Rike Pietilä.
Kolmas albumi Samperi julkaistiin v. 2005. Nyt Kammareiksi muuttunut yhtye oli pudottanut nimestään ä:n pisteet pois. Miehistö oli jälleen muuttunut: laulusolistiksi oli tullut Heli Honkalampi. Rike Pietilän otettua päävastuun laulunteosta Kammarien tyyli muuttui rockimmaksi. Kansanmusiikkia oli nyt mukana mausteena ja rempseänä pelimannihenkenä. Kappaleissa kukki huumori vahvalla oululaismurteella. Nimikappale Samperi nousi radiohitiksi.
Kammarit keikkailee edelleen tasaiseen tahtiin, myös folkfestivaaleilla. Bändin kuulumisia voi seurata sen Facebook-sivulta.
Lähteet:
Hanne Asplund: Kammarit Oulusta. Oulu-lehti 16.10.2005, s. 4.
Arto Heikkilä: Kämmärit omalla tiellä. Uusi kansanmusiikki 3/1997, s. 18.
Anita Härkönen: Musiikkityylien monitoimikoneisto. Kaleva 26.10.2005, s. 26.
Antti Kettunen: Kämmärit : suuntana etnopop! Friiti 4/2000, s. 6-7.
Martti Mäkelä: [Onnentie-cd:n arvostelu]. Uusi kansanmusiikki 4/1997, s. 29.
