Sävellyksen neljä ulottuvuutta
Johdatus kuvataiteen maailmaan
Kuvataiteen pariin Jouni Kesti hakeutui "kuin tikanpoika puuhun" 1970-luvun lopussa. Oululainen taidemaalari Juhani Hakalahti teki hänen kanssaan silloin vaihtokaupan, joka osoittautui Kestille kohtalokkaaksi. Hakalahti pyysi Kestiltä rumputunteja ja tarjosi vastineeksi opetusta piirtämisen ja maalaamisen saloihin. Vaikka Kesti aluksi torjui ajatuksen sanoen ettei "jouda, kun pitää koripalloakin pelata", Kesti sai Hakalahdelta varsin intensiivistä ja innostavaa opetusta viitisen vuotta 80- luvun puoliväliin asti.
Vuodesta 1982 Kesti on mieltänyt myös kuvataiteen tekemisen ammatikseen. Vuonna 1983 pitämänsä ensimmäisen näyttelyn jälkeen hänen töitään ovat esitelleet useat galleriat ja taidemuseot kotimaan lisäksi mm. Tukholmassa, Pariisissa ja Leverkusenissa, jossa hän esitti myös musiikkiperformanssin ääninauhalle ja teollisuusromulle vuonna 1988. Italian yleisradion RAI:n Audio Box - festivaalilla Materassa, Italiassa Kesti toteutti ääni-installaation ääninauhalle ja huonekaluille vuonna 1990. Esittämällä ääni-installaatioita ja musiikkiperformansseja taidenäyttelyissään Kesti tutkii ja hyödyntää taidelajien välistä vuorovaikutusta, monitaiteellisuutta.
Kestin kuvataitelijan urasta lisätietoja antaa mm. Suomen kuvataiteilijamatrikkeli kotisivuillaan.
Kesti poleemikkona
Kirjailijana Jouni Kesti debytoi vuonna 2002 teoksellaan ‘Musameduusan Sepalus-Akatemia'. Kirja peilaa Kestin subjektiivisia ajatuksia ja fantasioita musiikista ja kulttuurielämän kiemuroista. Kirjan avattuaan lukija havaitsee ensimmäisenä Kestin omintakeisen kielenkäytön. Se poikkeaa tyypillisestä asiallisesta, ylätyylisestä tavasta kirjoittaa kulttuurista. Hänen tekstinsä säkenöi ja ryöppyää ajatuksenvirran lailla. Hän yhdistelee yllättävästi faktoja ja fantasiaa ja maustaa esityksensä vahvoilla mielipiteillä. Lopputulos on kihelmöivä ja ärsyttävä, mutta ei koskaan alatyylinen.
Kirjasopimuksen lisäksi tämä tyyli on tarjonnut Kestille lukuisia tilaisuuksia esiintyä mediassa. Hän on mm. sanomalehti Kalevan kolumnisti. Samalla Kestiä on sanottu poleemikoksi, avantgardistiksi ja kuvainraastajaksi. Tähän Kesti vastaa: "En koskaan kirjoita ärsyttääkseni tahallani, en ole avantgardisti. Ihmiset vain laittavat näitä leimoja oman turvallisuutensa vuoksi. Jotkut ymmärtävät minua oikein, jotkut väärin. Mutta se on imartelevaa että ylipäätään yritetään minua ymmärtää. Ja jos joku yrittää minua leimata, niin väistän, että leima menee ohi. Elämä on pidempi kuin leimaus, leimaus kestää sekunnin ja elämä sata vuotta."