 |
 |
 |
 |
 |
Tyyli ja sävellystekniikka
Improvisaation ja säveltämisen rikkumaton suhde
Kestin säveltäjäpersoonan hallitsevin piirre on luomisen alkuvoimaisuuden etsintä. Kesti luonnostelee musiikkinsa improvisoiden. Kun improvisaatio saa hahmon ja muodon, hän ottaa käyttöön seuraavan tekotavan, säveltämisen. Kesti on jo aikaa sitten selvittänyt itselleen, että hänen ilmaisunsa jalostuu koulutusta ja sävellystekniikoita epäillen. "Minun kokonuotissani on eri tempo ja taso kuin kenenkään muun säveltäjän", Kesti toteaa kirjassaan.
Hän mainitsee Picasson yhdeksi innoittajakseen ja sielun sukulaisuutta tähän modernin taiteen mestariin Kestillä on. Picasso kulutti koko elämänsä etsien alkuperäistä tapaa maalata. Jokseenkin samaa tavoittelee Kesti musiikin alueella. Sen sijaan kuvataiteen alueella Picasso ei ole Kestin esikuva. Hänen mielestään ei olisi myöskään järkevää yrittää tulkita maalauksia musiikin kielellä tai päinvastoin.
Kestin estetiikkaa täydensi luja usko säveltäjäuransa alkuaikoina, 1980- ja 1990-luvuilla, käyttämiensä luottomuusikoiden improvisointitaitoon.
Säveltäjäluonteesta
Kesti hieman karttelee kysymystä säveltäjäluonteensa perimmäisestä olemuksesta. Hän siteeraa kirjailija Heikki Turusta: "Lintu lentää, kala ui ja Heikki kirjoittaa." Vastaus kiertyy sitten jälleen improvisoinnin olemukseen ja Kesti toteaa tukipilareikseen suuret klassikot Mozart, Beethoven ja Bach, jotka tunnettiin myös loistavina improvisoijina. Näiden mestareiden muuttumattomuus on Kestin mukaan "pelottavan inspiroivaa". Yhteyden alkuperäiseen musiikkiin Kesti kokee parhaiten hienoimpina improvisoinnin hetkinä lähestyessään lyömäsoittimiaan hektisesti.
Kesti on luonnollisesti todennut ajatusmaailmansa liittyvän läheisesti ekspressionismin ihanteisiin. Samalla hän on joutunut pohtimaan ekspressionismiin liittyvää ristiriitaa. Ekspressionismi esimerkiksi Schönbergin musiikissa on piinallisen harkittua ja täsmällistä, usein hieman minimalistista ilmaisua. Sen sijaan kuvataiteen ekspressionismi, esimerkiksi Tyko Sallisen tyylissä, on suorastaan "räiskimistä". Tämä ristiriita selvästi vaivaa Kestiä, mutta samalla myös ruokkii hänen taiteilijapersoonaansa.
Musiikki on pöytä ja tuoleja - Jouni Kesti ja synestesia
Koska Kesti on sekä kuvataiteilija että muusikko, ei liene yllätys, että hän tunnustautuu synesteetikoksi. Hän siis reagoi soiviin ärsykkeisiin visuaalisin assosiaatioin ja päinvastoin. Hän sanoo kokevansa jonkin verran sävellajien ja värien välistä yhteyttä, mikä on synestesian yleisin laji.
Kestille tärkeämpi on kuitenkin muotokielen alueella tapahtuva synestesia: "Musiikki on pöytiä ja tuoleja." Länsimaisen ihmisen kuvankatsomista hallitsee erottelun tarve. Silmämme on kouluttautunut hakemaan näkemästään perusmuotoja eli kolmioita, neliöitä ja ympyröitä. Maalauksissaan Kesti käyttää usein näihin puhtaisiin perusmuotoihin pohjautuvia kompositioita ja säveltämiseen hän soveltaa samaa logiikkaa. "Kun seinä tulee vastaan, voi aina palata näihin muodon perusteisiin", hän sanoo. Tämäkään sävellystekniikka ei kuitenkaan auta silloin, kun idea ei ole vielä kypsynyt dokumentoitavaan muotoon.
Sävellyksiä vain käytännön tarpeisiin
Pitkään Kestin sävellykset pohjautuivat vahvasti kulloinkin teosta varten kootun yhtyeen improvisointiin. Soitettavan teoksen nuottikuva antoi muusikoille linjan, jota kohti edetä. Muusikot olivat osa sävellystä ja heidän tuli olla sekä nuotinluvun että improvisoinnin virtuooseja. Teokset syntyivät harjoitustilanteissa muusikkoja sanallisesti ohjaten, mutta lopullisen muodon annettiin syntyä konsertissa. Tekotapa on Kestillä käytössä edelleen ja hän on mielissään siitä, että myös klassisen musiikin soittajat ovat enenevässä määrin kiinnostuneita välittömistä ilmaisutavoista, improvisaatiosta, aleatoriikasta, performanssista ja musiikki-installaatioista.
Improvisaatioon pohjaavia teoksia Kestin tuotannossa ovat mm. vuonna 1989 Kari Kriikulle ja Heikki Nikulalle laadittu Yleisradion kokeilustudion tilaama teos kahdelle klarinetille ja lyömäsoittimille Black and Pale Trees (Mustat ja vaaleat puut) , Free Okapi -yhtyeen kanssa synnytetty Sika Sapiens (1993), Kollaboratorio -levyn teokset (1994) sekä Oulun Musiikkijuhlilla vuonna 1996 esitetty Renoirin kaappi, jonka kokoon panossa soittivat Jorma Valjakka, Heikki Nikula, Jarmo Sermilä, Jari Hongisto, Kari Tikkala, Iina-Karita Hakalahti, Jasse Kesti sekä Jouni Kesti kapellimestarina ja lyömäsoittajana.
Kestin kanssa ovat yhteistyötä tehneet myös viulisti John Storgårds, Jaana Kärkkäinen, Jouko Laivuori, Olli Pohjola, tanssija-koreografi Jorma Uotinen sekä jazzmuusikot Pentti Lahti, Eero Ojanen, Pepa Päivinen, Ulf Grogfors, Joni Kesti, Paroni Paakkunainen sekä UMO, joka tilasi Kestiltä teoksen UMO Sapiens. Teos kantaesitettiin 24.1.2003. ja radioitiin YLE1- kanavalla 10. 4. 2003,
Avanti! -orkesteri on esittänyt useita Kestin teoksia, mm. Absoluuttinen Nenä (Savoy-teatteri, Helsinki), Pohatta Volyme (Porvoon Suvisoitto), ja 8XDC3 (Tukholman modernin musiikin keskus Fylkingen).
