Hyönteisvauriot

Yleisimpiä puurakennusten tuhohyönteisiä:

TUPAJUMI (Anobium punctatum)

Aikuinen: 3-4 mm pitkä, tummanruskea, etuselässä kyhmy (näkyy sivulta suurennuksella).

Toukka: 4-5 mm pitkä, vaalea, muodoltaan käyrä, elää puun sisässä.

Esiintyminen: Tupajumi vioittaa sekä havu- että lehtipuuainesta. Etelä- ja Keski-Suomessa sitä esiintyy puulämmitteisissä asuintaloissa sekä karjasuojissa. Toukka vaatii melko suuren kosteuden (n. 60-70 %), joten keskulämmitystaloissa lajia ei esiinny. Parveilu touko-kesäkuussa, ja tähän aikaan ilmestyy puun pintaan reikiä. Suomessa lajia ei ole tavattu ulkona olevassa puutavarassa eikä lämmittämättömissä rakenteissa. Toukka kuolee, jos lämpötila laskee alle -25 asteen. Tupajuminaaras laskee munansa puun rakoihin ja vanhoihin lentoreikiin. Toukka-aste kestää kahdesta kolmeen vuotta. Tupajumin tuho kehittyy hitaasti, ja tulee selvästi näkyviin vasta parinkymmenen vuoden kuluttua. Kuoriainen kuoriutuu lyhyen kotelovaiheen jälkeen. Se elää pari viikkoa, lisääntyy ja kuolee. Nuppineulanpään kokoisten reikien ohella on puun pinnassa usein myös aivan pieniä, nuppineulan kärjen kokoisia reikiä. Nämä ovat tupajumin loisen, Sparthius exarator -vainokaisen, ulostuloreikiä. Se munii pistimellään tupajumin toukkiin, noin 1 cm:n syvyyteen.

Haitat : Jos huoneiden kosteus pystytään pitämään keskimäärin 60 %:n alapuolella, ei tupajumista ole haittaa.

TUOMAANJUMI (Anobium thomsoni) ja RUSKOJUMI (Anobium rufipes)

Aikuiset: Kaksi hyvin läheistä lajia. 4-6 mm:n mittaisia kuoriaisia, molemmat tummanruskeita. Etuselän kyhmy ja keltaiset karvatupsut puuttuvat.

Toukat: 5-6 mm pitkiä, vaaleita, käyränmuotoisia. Tuomaanjumin toukka elää havupuussa, ruskojumin toukka lehtipuussa, yleensä terveessä puussa.

Esiintyminen: Elävät metsässä kuolleissa puissa ja kannoissa, mutta myös kylmillään olevien rakennusten puuosissa ja puuesineissä. Vauriot ovat tupajumin aikaansaamien vaurioiden kaltaisia, mutta lentoreiät ovat isommat. Kuoriutuessaan puusta kuoriainen työntää edessään ulostejauhetta vaaleaksi kasaksi, joka selvästi erottuu tumman puun pinnassa. Jos ulostuloreikä sattuu pystysuoraan pintaan, jauhe valuu ohuena viiruna pitkin pintaa, mistä voidaan helposti todeta käynnissä oleva tuho. Kuoriaiset parveilevat huhti-heinäkuussa. Eräissä tapauksissa toukat ovat pahasti pilanneet puurakenteita ja maatalouteen liittyviä puuesineitä.

Haitat : Ulkomuseoitten pahimpia tuholaisia Lounais- ja Etelä-Suomessa.


HIRSIJUMI (Hadrobregmus confusus)

Aikuinen: Edellisiä lajeja pienempi, 3-4 mm, tummaruskea tai punertava

Toukka: 5-6 mm, vaalea. Elää havupuussa.

Esiintyminen: Elintavat kuten edellisillä lajeilla, mutta laji on yleisempi. Itäinen laji, joka esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Yleisin laji Seurasaaren ulkomuseossa. Esiintynyt mm. lahovaurioista kärsivissä rakennuksissa.

KUOLEMANKELLO (Hadrobregmus pertinax)

Aikuinen: 4-5 mm pitkä, musta; etuselän takanurkissa keltainen karvatupsu.

Toukka: Noin 5 mm:n mittainen vaalea, käyrä. Elää lahoavassa puussa.

Esiintyminen: Saanut nimensä seinäkellon tikitystä muistuttavasta äänestä, jonka se saa aikaan iskemällä päätään syömäkäytävän seinää vastaan. Tällä tavalla eri sukupuolet löytävät toisensa. Elintavoiltaan laji on tupajumin kaltainen, mutta elää ainoastaan lahoavassa puussa. Aikuinen kovakuoriainen parveilee keväällä huoneissa, joissa se hakeutuu ikkunoille. Sen runsas ja säännöllinen esiintyminen indikoi lahon esiintymistä rakenteissa. Pitkälle lahonneesta puusta voi löytyä myös lieriökärsäkkäitä (Rhyncholus ater).

Haitat : Kuolemankellosta ei ole haittaa, jos rakenteet pidetään hyvin eristettyinä maan kosteudesta.

HEVOSMUURAHAINEN (Camponotus herculeanus)



Aikuinen: 6-18 mm pitkä, mustanruskea, kiiltävä. Suurin suomalainen muurahainen. Muistuttaa kekomuurahaista. Koiraat ja naaraat ovat siivellisiä, työläiset siivettömiä ja hieman pienempiä.

Toukka: Matomainen, esiintyy vain pesässä.

Esiintyminen: Elää havupuuvaltaisissa metsissä tehden pesänsä sekä kuolleisiin että eläviin puihin alaosiin. Kaivavat käytäviä pehmeämpään kevätpuuhun. Sieltä pesä voi levitä jopa 10 m:n korkeuteen. Pesä on yleensä sydänpuussa, joten se ei näy ulospäin. Joskus muurahaiset voivat tehdä pesänsä puurakennuksiin. Esiintyy koko maassa, mutta vioitusta tavattu yleisimmin Etelä-Suomessa. Muurahaiset parveilevat alkukesästä rakennuksissa, joihin ne ovat tehneet pesänsä. Pesä on ontoksi nakerretussa puussa ja sen koko rajoittuu yleensä muutamaan hirsimetriin. Muurahainen ei syö puuta, vaan muita hyönteisiä, mesikastetta tai silmuja. Metsässä usein tärkeä pistiäis- ja perhostoukkien hävittäjä.

Haitat : Aiheuttanut usein vahinkoa mm. siirtymällä puurakennusten rakenteisiin lähistöllä olevista puunkannoista. Jos rakenteissa on useita pesiä, voi niiden tekninen laatu oleellisesti heikentyä.