Laho
LAHO
Lahoaminen on puun sisäinen sienen aiheuttama vaurio, jota voi esiintyä sekä pystypuissa, varastoidussa puussa että puurakenteissa.
Lahottajasienet ovat yleisimpiä puuta tuhoavia eliöitä. Lahottajasienten vaikutuksesta puun muoto, väri ja koostumus muuttuvat suuresti. Puussa tapahtuvien muutosten vuoksi puun lujuusominaisuudet kärsivät jopa erittäin voimakkaasti. Puun hajoamistavan mukaan lahot voidaan jakaa kolmeen lahotyyppiin:
| RUSKOLAHO Ruskolahon tyyppiset sienet ovat yleisiä rakennusvaurioissa. Ruskolahossa puu värjäytyy huomattavan ruskeaksi ja puuaines muuttuu hauraaksi ja rikkoutuu kuutioiksi. Puuaines myös kutistuu jonkin verran. VALKOLAHO Valkolahoa aiheuttavat useat eri sienilajit ja nimenomaan monet lehtipuun lahottajat. Valkolahoa esiintyy yleensä pyöreässä puutavarassa, erityisesti lehtipuussa, joka makaa maahan kaadettuna pitkiä aikoja. Sienet voivat myös aikojen kuluessa iskeytyä ikkunapuitteisiin sekä painekyllästettyihin johdinpylväisiin ja aiheuttaa valkolahoa. KATKOLAHO Katkolahoa esiintyy kyllästämättömässä havu- ja lehtipuutavarassa. Katkolahoa voi ilmestyä sekä makean että suolaisen veden kanssa kosketuksissa olevaan puutavaraan. Kyllästysaineetkaan eivät välttämättä estä katkolahon vaikutusta. Katkolaho ei muodosta puun pinnalle näkyvää rihmastoa. Puun väri muuttuu harmaaksi katkolahon vaikutuksesta. |
LAHOTTAJASIENET
| | LATTIASIENI (Serpula lacrymans) Lattiasieni on vaarallisin rakennusten lahottaja. Sen vaarallisuus johtuu siitä, että se tulee toimeen vähäisellä kosteudella. Jos rakennuksessa on umpinaisia tiloja, joissa ilman suhteellinen kosteus on korkea, se riittää lattiasienen kasvun alkuun pääsemiselle. Lattiasieni muodostaa harmaita rihmastojäänteitä, joiden avulla se voi levitä pitkiäkin matkoja, myös sille ravinnoksi kelpaamattomien rakennusosien, kuten betonin yli. Sen rihmastojäänteet ovat kuivina hauraita. Usein se muodostaa esim. seinän ja laudoituksen väliin harmaita rihmastomattoja. Lattiasieni on voimakas ja nopea lahottaja. Sen itiöemä on epämääräisen muotoinen alustanmyötäinen, reunoiltaan pumpulimaisen valkea, keskiosa on verkkomaisesti rypistynyt, ruosteenruskean itiöpölyn peittämä. Lattiasieni lahottaa useimmiten vanhempia rakennuksia, joissa rakennustavasta johtuen on umpinaisia, kosteutta säilyttäviä kohtia. |
| | KELLARISIENI (Coniophora puteana) Kellarisieni on toinen yleinen rakennuslahottaja. Se on myös nopeakasvuinen lahottaja. Sen itiöemä on ohuempi kuin lattiasienen, nystermäpintainen, päältä tavallisesti vihertävän ruskea. Tämän sienen saattaa tavata ulkorakenteissakin, kuten maan kanssa kosketuksessa olevan puun alapinnalla tai muussa riittävän kosteassa paikassa. Kellarisieni tarvitsee enemmän kosteutta kuin lattiasieni, eikä se voi levitä kuivaan puuhun. Sitä voi esiintyä uusissakin rakenteissa, jos niihin on jäänyt rakennusai-kana kosteutta. Kosteat täytteet, betonivalun kosteuttamat ovenkarmit tai muut kosteat puunosat ovat usein kellarisienen aiheuttaman lahon lähtökohtia. |
| | LAAKAKÄÄPÄ (Antrodia sinuosa) Kaikille laakakääpälajeille on tyypillistä puhtaanvalkea rihmasto, joka usein peittää huopamaisesti puualustan ja saattaa tulla useiden millimetrien paksuiseksi. Myös itiöemät ovat valkeat, vanhempana joskus puunväriset. Itiöemät ovat useimmiten nahkamaisen litteitä ja tiukasti alustaa vasten painautuneita, mutta joskus myös paksuhkoja ja paksun pillikerroksen peittämiä. Kosteassa tilassa rihmastosta lähtee viuhkamaisesti haaroittuvia valkeita jänteitä. Rihmastomatot ja jänteet pysyvät kuivuttuaankin joustavina. Jänteitä pitkin sieni voi kuljettaa vettä lyhyitä matkoja esim. kuivien tiilipintojen ylitse, mutta se ei pysty kuitenkaan lattiasienen tavoin levittäytymään kuiviin rakenteisiin. | ||||
LAHOVAURIOIDEN EHKÄISY JA KORJAAMINEN
Lahovaurioiden syynä on aina liiallinen kosteus. Kosteus voi olla peräisin maaperästä, sade- ja roiskevedestä, sisäilman kosteudesta, rakennusmateriaalien kosteudesta tai vesijohtovuodoista. Vaurioiden välttämiseksi rakennukset on suunniteltava, rakennettava ja huollettava niin, että puuosat pysyvät kuivina tai ainakin pääsevät kastuttuaan mahdollisimman nopeasti kuivumaan. Kaikkia tähän tähtääviä toimenpiteitä kutsutaan rakenteelliseksi lahontorjunnaksi.
Rakennusten lahovaurioista alapohjavauriot ovat yleisimpiä ja myös hankalimpia. Koska laho etenee näkymättömissä, se todetaan usein vasta kun vaurio on jo laaja-alainen. Lahoa on tavallisesti myös kantavissa rakenteissa ja niiden korjaaminen on vaikeaa. Niinpä alapohja on rakennusten kunnostamisen yhteydessä aina tarkastettava perusteellisesti, ja varsinkin jos havaitaan lattiasieneen viittaavia merkkejä, korjattava huolellisesti. Alapohjavaurioiden tavallisimmat syyt ovat puutteellinen salaojitus, puutteellinen maakosteuden eristäminen ja puutteellinen tuuletus.
Lahovauriot ovat yleisiä myös rakennuksen ulkopuolisissa puuosissa, etenkin ikkunoissa, ulko-ovissa, räystäsrakenteissa, ulkoseinien alaosissa, ulkoportaissa, parvekkeissa ja niin edelleen. Näissä vaurion syynä on lähinnä sadevesi. Vaikka sadeveden vaikutusta ulkopuolisiin puuosiin ei voida kokonaan estää, sitä voidaan huomattavasti vähentää rakenteiden oikealla suunnittelulla ja muotoilulla. Riittävän pitkät räystäät ja oikein asennetut vesikourut ja syöksytorvet suojaavat seinärakenteita. Sadevedet eivät saa kertyä rakennuksen seinustalle, vaan ne on johdettava poispäin rakennuksesta. Perustuksen on oltava riittävän korkea eikä puuseinää vasten saa olla tiivistä kasvillisuutta. Vettä imeviä poikkileikkauspintoja ja kaikkia vettä kerääviä rakennedetaljeja on vältettävä. Rakenteet on pyrittävä muotoilemaan niin, että sadevesi pääsee nopeasti valumaan pois ja haihtumaan.
Kosteiden sisätilojen kuten keittiöiden, pesuhuoneiden ja saunojen seinissä ja lattioissa lahovauriot johtuvat usein puutteellisista tai väärin asennetuista höyrysuluista ja riittämättömästä ilmanvaihdosta. Puutteellinen tuuletus on myös yleisin syy ullakkotilojen lahovaurioihin. Vuotavat katot ja lämpö- ja vesijohtoverkoston vuodot ovat myös yleisiä lahovaurioiden syitä.
Jos lahovaurion aiheuttaja on joku muu kuin lattiasieni, rakenteen kuivattaminen ja kuivana pitäminen riittää pysäyttämään lahoamisen. Aina on kuitenkin selvitettävä, mistä vaurion aiheuttanut kosteus on peräisin, jotta vaurion uusiutuminen voidaan estää. Katto-, vesijohto ym. vuodot on korjattava mahdollisimman nopeasti, jotta kosteus ei leviä rakenteiden vaikeapääsyisiin ja hitaasti kuivuviin sisäosiin.
Lahot puuosat joudutaan yleensä käytännön syistä uusimaan museoitavissakin rakennuksissa. Koska lahoaminen heikentää jo alkuvaiheessa puun lujuutta huomattavasti, on varsinkin kantavien puuosien vauriot tutkittava huolellisesti ja heikentyneet osat tuettava tai vaihdettava. Säilyttävässä korjauksessa voidaan lievästi lahovikaista puutavaraa jättää rakennukseen, jos sen kuivana säilymisestä voidaan varmistua. On kuitenkin muistettava, että useimmat lahottajasienet säilyvät pitkiä aikoja hengissä kuivassa puussa ja lahoaminen alkaa nopeasti jos puu kostuu uudelleen. Esimerkiksi lattiasienen itiöiden on todettu itävän helpommin lahon kuin terveen puun pinnalla. Lahossa puussa on tavallisesti myös runsaasti bakteereita ja homeita, jotka voivat aiheuttaa pahaa hajua ja itiöiden leviämistä rakennuksessa. Lievästikään lahovikaista puuta ei tulisi jättää umpinaisiin tiloihin, joissa kosteuden nousu on mahdollinen ja joiden tarkastaminen on vaikeaa.
Jos lahovaurion aiheuttaja on lattiasieni, sen saastuttama puutavara ja muut rakennusmateriaalit on poistettava ja hävitettävä. Muussa tapauksessa riski vaurion uusiutumiseen on huomattavan suuri. Tärkeää on myös korjauksen yhteydessä purkaa ja tarkastaa rakenteita riittävän paljon, jotta kaikki vauriokohdat varmasti löydetään. Koska sieni etenee rihmastojänteidensä avulla pitkiä matkoja erilaisten rakennusmateriaalien pinnoilla ja niiden läpi, tällaisia yhteyksiä on huolellisesti seurattava. Laajojen vaurioiden ollessa kyseessä tarkastuksen ja korjaussuunnitelman tekemiseen on syytä käyttää asiantuntevaa apua.
Lattiasienen rihmasto on vaurioituneessa rakennuksessa tavallisesti levinnyt myös muureihin sekä maapohjaan rakennuksen alla. Muurit puhdistetaan poistamalla rappaus ja irtoavat ainekset. Sen jälkeen pinnat kuumennetaan puhalluslampulla, mikäli se voidaan tehdä paloturvallisesti. Ne voidaan myös käsitellä sienimyrkkyjä sisältävällä puunsuojausaineella. Saastunut sienirihmastoa sisältävä täytemaa on poistettava rakennuksen alta. Sen tilalla käytetään mieluiten karkeaa soraa. Sienirihmaston kasvua voidaan tietyin edellytyksin myös ehkäistä levittämällä maapohjaan lannoitebooria tai muita booriyhdisteitä.
Rakennuksiin käytettävän korvauspuutavaran tulee olla tervettä ja kuivaa. Restaurointikorjauksissa rakenne luonnollisesti pyritään tekemään alkuperäisen kaltaiseksi. Mikäli lahovaurion syntyyn on vaikuttanut alun perin väärä tai kosteusteknisesti epäedullinen rakennustapa, on rakenteeseen kuitenkin tehtävä tarpeelliset muutokset vaurion uusiutumisen ehkäisemiseksi.
