Sisäilmasto

Sisäilmastossa olevat puutteet ja ongelmat vaikuttavat ihmisten viihtyvyyteen, terveyteen ja työtehoon. Epäpuhtauksien ja muiden haitallisten sisäilmastotekijöiden vaikutus on hyvin monimutkainen ilmiö. Vaikutukset riippuvat monesta tekijästä: terveydentilasta, iästä, herkistymisestä, altistusajasta, muusta kuormituksesta jne. Ehdottoman varmoja raja-arvoja on tämän vuoksi hyvin vaikea asettaa.

Ihmiset voivat myös sietää huonoja olosuhteita, jos he ovat hyvin motivoituneita tai olosuhteet ovat muuten erittäin hyvät. Tätä tilannetta ei kuitenkaan voida pitää hyvänä, sillä se aiheuttaa jatkuvaa piilevää kuormitusta ja terveydellisiä riskejä.

Ensimmäisiä merkkejä sisäilman ongelmista on ns. sairasrakennusoireiden yleistyminen rakennuksessa. Näitä oireita ovat:

• nenän, kurkun ja silmien ärsytys
• kuivat limakalvot ja iho
• ihon punaläikkäisyys
• väsymys ja päänsärky
• hengitystietulehdukset ja yskä
• käheä ääni
• yliherkkyysreaktiot
• pahoinvointi ja huimaus

Silloin kun sairasrakennusoireet lisääntyvät rakennuksessa oleskeltaessa ja häviävät kokonaan rakennuksesta poistuttaessa, on syytä epäillä rakennuksen aiheuttavan ko. oireet.

Varsinaisten oireiden lisäksi sisäilmastoon kohdistuu monia viihtyisyysvalituksia. Näitä ovat esimerkiksi ilman tunkkaisuus ja hajujen leviäminen, veto, ylilämpö ja kuivuuden tunne ja eri lähetistä syntyvä melu. Myös näiden ongelmien korjaaminen on tärkeää, sillä laskevat asiakkaiden tyytyväisyyttä ja voivat ajan kuluessa johtaa myös oireiden puhkeamiseen.

Tämän hetken ajankohtaisimmat sisäilmasto-ongelmat liittyvät rakennusten kosteusvaurioihin ja niistä johtuviin homeongelmiin. Kosteusvaurioihin liittyvät sisäilman epäpuhtaudet ovat mikrobiologisen kasvuston päästöjä, huonepölypunkkien allergeeneja tai kosteuden aiheuttamien kemiallisten hajoamisen päästöjä. Näille altistuminen voi aiheuttaa allergisia ja toksisia terveyshaittoja, hengitystieinfektioita ja ärsytysoireita. Homealtistus voi aiheuttaa myös kroonisia sairauksia kuten astmaa.
 

 
Kirjallisuus:
Hyvän sisäilmaston varmistaminen isännöinnissä. Sisäilmaopas 3. Sisäilmayhdistys. Sisäilma 2002.
Hengitysliitto Heli ry:n opas, Terveellisen rakennuksen ilmanvaihto.

Kosteus- ja homevaurioiden kartoittaminen
 
Rakennuksen kuntoa ja terveellisyyttä tutkitaan nykyisin monin eri tavoin. Erilaisia nimikkeitä ovat mm. kuntoarvio, kuntotutkimus, rakennustekninen selvitys ja kosteus- ja homevauriokartoitus.

Kuntoarvio on rakennuksen rakenteellisen kunnon arviointi, joka perustuu silmämääräiseen havainnointiin rakenteita rikkomatta. Kuntotutkimus on kuntoarviota tarkempi tutkimus, jossa perehdytään rakenteiden osien kuntoon rakenteita rikkovien tai muiden tarkempien menetelmien avulla.

Kosteus- ja homevauriokartoituksessa voidaan tutkia rakennusosien kosteutta kosteudenilmaisimilla rakenteita rikkomatta tai esim. rakenteisiin poratuista rei'istä mittaamalla sekä määrittää mikrobikasvustot materiaalinäytteistä analysoimalla.

Rakennusteknisellä selvityksellä tarkoitetaan rakennuksen kuntotutkimusta rakenteiden kosteustekniseen toimintaan painottuen, joihin voi liittyä näytteidenottoa mahdollisen mikrobikasvuston toteamiseksi sekä tarvittavien korjaustoimien määrittämistä

Kosteus- ja homevaurioiden tutkimuksia tekevillä tulee olla vahva teoreettinen ja käytännön kokemus rakenteiden kosteusteknisestä toiminnasta, selvä käsitys rakenteiden erilaisista mahdollisista vauriotavoista sekä erilaisista mahdollisista korjaustavoista ja –menetelmistä sekä tuntemus eri aikakausien rakentamistapoihin

Rakennustekninen selvitys tehdään kohteessa systemaattisesti. Sen tarkoituksena on:

• selvittää käytetyt rakenteet ja tunnistaa mahdolliset riskirakenteet
• paikallistaa vaurioiden sijainti ja niiden laajuus
• selvittää vaurion tai vaurioiden syntymekanismit ja syyt
• määrittää tarvittavat toimenpiteet syyn tai syiden poistamiseksi
• selvittää rakenteiden ja materiaalien purkutarve
• antaa ohjeet rakenteiden korjaamiseksi
• antaa ohjeet ympäristön suojaamiseksi.

Rakenteen vaurion syyn selvittämisessä saatetaan tarvita useita ammattilaisia, kuten LVI-teknistä tutkimusapua (esim. putkiston vuodon paikallistamiseksi) tai maaperätutkimusta ym. Tärkeää on selvittää kaikki mahdollisuudet vaurion syntymiselle, ettei tyydytä ensiksi tarjolla olevaan oletukseen. Esimerkiksi lattiarakenteen kosteuden voi aiheuttaa pinnoitteen vuotaminen ja putkivuoto samanaikaisesti.

Kosteusvauriota tutkitaan mm. seuraavin menetelmin:

• aistinvaraisesti, pintoja rikkomatta: näköhavainnoin, haistelemalla, kuuntelemalla ja päättelemällä.
• mittaamalla rakenteita rikkomatta, esim. pintakosteudenilmaisimen, pintalämpömittarin tai lämpökameran avulla
• mittaamalla tai kuvaamalla rakenteita sisältä, esim. koetuspiikin, suhteellisen kosteuden mittarin, endoskoopin ja fiberoskoopin avulla
• aukaisemalla rakenteita perustelluista paikoista. Samalla voidaan ottaa tarvittavat materiaalinäytteet laboratorioanalyysiin mikrobitutkimuksin.

Rakennustekninen selvitys antaa toimenpide-esityksiä vaurioiden korjaamiseksi ja syiden poistamiseksi. Selvityksen pohjalta tehdään korjaussuunnitelma.   

Kirjallisuus:
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. Ympäristöministeriö, Rati 1997.

Rakennuksen suunnittelu ja korjaus kosteus- ja homevaurioiden välttämiseksi
 
Kosteusvaurioiden ennaltaehkäisemiseksi ympäristöministeriö uusi Suomen rakentamismääräys-kokoelman C2 KOSTEUS, määräykset ja ohjeet 1998, jotka tulivat voimaan vuonna 1999.

Määräysten lisäksi uusi C2 sisältää ohjeita esimerkkeinä hyväksyttävästä ratkaisusta. Vaatimukset ovat sellaisia, jotka pääosin kuuluvat hyvään rakennustapaan.

Seuraavassa käsitellään käytännössä toimivia ratkaisuja sekä uusittuun C2:een liitettyjä uusia ohjeita ja vaatimuksia rakennusosittain. Ohjeita sovelletaan uudis- ja korjausrakentamiseen.

Sade- ja sulamisvedet

• rakennuksen lähiympäristö muotoillaan rakennuksesta poispäin viettäväksi
• maanpinnan vähimmäiskaltevuus 3 m:n etäisyydeltä sokkelista on 1:20. Rinteessä rakennuksen    yläpuolelta tulevat sade- ja sulamisvedet ohjataan rakennuksen sivuitse.
• sadevedet syöksytorvilta ohjataan vähintään 3 m:n päähän loiskekivin tai johdetaan erilliseen   sadevesiviemäröintiin.

Salaojitus

• salaojaverkostoon ei saa johtaa pintavesiä tai katolta valuvia vesiä. Sulamisvesien suora pääsy   salaojiin estetään esim. routaeristyksen päälle laitettavalla muovikalvolla.
• salaojat sijoitetaan pääsääntöisesti anturan alapinnan alapuolelle
• salaojien peitesyvyyden tulee olla vähintään 0,5 m, vaikka yläpuolella käytetään riittävää  routaeristystä.
• salaojajärjestelmään kuuluu 0,2 m vettä hyvin läpäisevä täyttökerros sokkelin vieressä ja
• salaojiin päin kallistava vähintään 0,2 m:n salaojittava kerros sepeliä tai singeliä alapohjan alla. Kerroksen alla käytetään suodatinkangasta, jos perusmaa on savea tai silttiä
• salaojajärjestelmä varustetaan riittävällä määrällä tarkastuskaivoja ja tarkastusputkia, josta järjestelmä voidaan tarkastaa ja puhdistaa
• salaojien tulee viettää kaivoon päin (vähintään 1:200, 1:100 – 50 suositeltava)
• kalliolle tehtäessä louhintamontut salaojitetaan kukin erikseen tai täytetään betonilla, niin ettei  rakennuksen alle jää vesipesiä

Maanvarainen alapohja

• kellarittoman rakennuksen lattian on oltava vähintään 0,3 m viereisen maanpinnan yläpuolella.- alapohja lämpöeristetään kauttaaltaan ja sijoitetaan kokonaan tai pääosin pohjalaatan alle
• lattian puurakenteet erotetaan bitumikermillä lattian ja sokkelin rakenteista.- suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon betonilaatan tarvitsema kuivumismahdollisuus ja -aika
• kun käytetään höyrysulkua, se sijoitetaan lähelle lattiapintaa siten, ettei sen alle jää lahoavia   materiaaleja. Muovikalvo betonilaatan alla toimii diffuusiosuojana vesihöyryn siirtymisen   estämiseksi maaperästä laattaan
• lattiarakenteen alla käytetään vähintään 0,2 m:n kerrosta sepeliä tai pestyä singeliä kosteuden kapillaarisen nousun katkaisemiseksi
• sokkeliin ja anturaan asennetaan vedeneristys.

Ryömintätilainen alapohja

• veden keräytyminen ryömintätilaan on estettävä. Ryömintätilan pohjan ei tulisi olla puurakenteista alapohjaa käytettäessä viereistä maanpintaa alempana
• kosteuden nousu alapohjasta esim. vedennousun katkaisevalla kerroksella tai kevytsora-kerroksella
• ryömintätilaan on kaikkialle järjestettävä tarkastusmahdollisuus
• ryömintätilan tuuletus on varmistettava. Puurakenteisen alapohjan tuuletusaukkojen pinta-alan * tulee olla 4 promillea ryömintätilan pinta-alasta. Aukot jaetaan tasaisesti ulkoseinälinjalle koko ryömintätilan tuuletuksen varmistamiseksi, vähintään 6 m:n välein. Aukkojen alareunan tulee sijaita vähintään 300 mm maanpinnasta ja aukon vähimmäiskoko on 150 mm2. Ryömintätilassa oleviin väliseiniin tehdään vastaavat aukot kaksi kertaa suurempina.

Ulkoseinä

• ulkoseinät tehdään siten, ettei rakenteeseen tiivisty kosteutta. Rankarakenteiseen seinään asennetaan höyryn- ja ilmansulku ja ulkopintaan tuulensuoja. Höyrysulkua käytetään aina  vähäisen kosteuskapasiteetin omaavien eristeiden (esim. mineraalivilla) kanssa. Tuulensuojan vesihöyryläpäisevyyden tulee olla sisäpinnan höyrynläpäisevyyttä suurempi. Höyryn- ja ilmansulun tiiviys on varmistettava erityisesti aukkojen ja läpivientien kohdalla.
• ulkoverhouksen tuuletus varmistetaan muuratun ulkoverhouksen taakse tehtävällä 40 mm:n ilmaraolla ja rakoon johtuva vesi johdetaan alareunan, aukkojen ja tarvittaessa välipohjien  kohdalla esim. bitumihuopakaistan ja avosaumojen avulla ulos.
• puisen ulkoverhouksen taakse tehdään yhtenäinen ylhäältä alas ulottuva tuuletusrako, joka on avoinna molemmista päistään ja myös aukkojen kohdalla.
• julkisivuverhous alkaa vähintään 0,4 m maantasosta
• puurunkoisen seinän aluspuu asennetaan aina pintalaatan yläpuolelle. Kaikki puurakenteet erotetaan bitumikermillä betoni- ja kivirakenteista.
• veden pääsy verhouksen yläosassa, liitoksissa, aukkojen kohdalla ja seinään liittyvien    rakenteiden osalta estetään esim. myrskypellin avulla ja kiinnitysdetaljien suunnittelulla siten, että vesi valuu seinästä poispäin.
• maanvaraisen lattian ja harkkomuuraus- tai tiiliseinän väliin asennetaan kosteudeneristys.

Vesikatto ja yläpohja

• rakennus varustetaan riittävän ulkonevilla räystäillä paikalliset ilmasto-olosuhteet huomioon ottaen.
• vesikatteen ja eristeen väliin varataan tila riittävän korkealle tuuletusraolle. Lappeen   suuntaisesti lämmöneristetyissä katoissa tuuletusvälinä käytetään 1:3 katoilla vähintään 100 mm ja sitä loivemmilla katoilla vähintään 200 mm.
• jos käytetään kattokaivoja katolle tulevan veden poistamiseksi, niitä tulee varata riittävästi ja  viemärit tulee eristää, jotta kaivojen jäätyminen estetään. Kaivot on tehtävä helposti puhdistettaviksi.
• vesikaton kaltevuus on oltava kullekin katemateriaalille riittävä, valmistajan suosittelemaa loivinta mahdollista ei saa alittaa.
• kattotiili- ja peltikatteen alapuoliset rakenteet suojataan aluskatteella katteen vuotamisen ja kosteuden tiivistymisriskin takia niin, että aluskatteen ja vesikatteen väliin jää tuuletusväli.
• aluskatteen limitykset, liittymät ja lävistyksien tiivistykset tehdään siten, että aluskate johtaa sen päälle mahdolliset vedet riittävän pitkälle ulkoseinälinjan ulkopuolelle.
• ullakkotilojen matalien tuuletusvälien tuuletusaukkojen tulee kuivien huonetilojen yläpuolella olla pinta-alaltaan vähintään 2 promillea yläpohjan pinta-alasta. Aukot, raot tai tuuletusputket on sijoitettava siten, että koko yläpohja tuulettuu. Pientaloissa riittää yleensä 20 mm:n rako räystäillä ja 200 x 200 mm:n tuuletussäleiköt päätykolmiossa.
• kaikki iv-kanavat, tuuletusputket ja viemärien tuuletusputket viedään katolle ulkoilmaan asti.   

Kirjallisuus:
RT RakMK-21099. Kosteus, Määräykset ja ohjeet 1998. Ympäristöministeriö, asunto ja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma. 11 s.


Kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen
 
Rakennustekninen selvitys antaa toimenpide-esityksiä vaurioiden korjaamiseksi ja syiden poistamiseksi. Selvityksen pohjalta tehdään korjaussuunnitelma. Rakennusteknisessä selvityksessä ei ole useinkaan päästy avaamaan rakenteita kyllin paljon, jotta olisi pystytty täydellisesti arvioimaan vaurion laajuutta. Korjaussuunnittelun onkin edettävä purkutöissä saatujen havaintojen mukaan tarkentuen ja tarvittavilta osin muuttuen.

Korjaustyön aikana itiöpitoisuudet nousevat todella korkeiksi, joten työsuojeluun ja ympäristön suojaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Korjaustyössä noudatetaan seuraavia periaatteita:

1. Selvitä vaurion aiheuttaja ja laajuus

Tämä on avain korjausten onnistumiseen. Korjauksiin ei ole syytä ryhtyä, jos vaurion aiheuttaja ja laajuus on epäselvä. Jos syy jää selvittämättä, vaurio voi uusiutua ja korjaukseen käytetyt rahat menevät hukkaan.

2. Erota tila esim. muoviseinin ja huolehdi tilan alipaineisuudesta. Kytke ilmanvaihto pois ja sulje kanavien päät.

Asbestityökäytännöt ovat toimivia ja suotavia homevaurioiden korjauksen suojaamisessa. Suojaseinät estävät pölyn ja mikrobien leviämistä ja vähentävät siivoustarvetta.

3. Käytä P2/P3-luokan hengityksensuojainta, suojaa myös silmät ja tarvittaessa iho.

4. Poista vaurioituneet, uusittavissa olevat materiaalit.

Oireilu saattaa jatkua, jos mikrobilähteitä jää rakenteisiin, siksi kaikki korjaukset ulotetaan selvästi vaurioituneen alueen ulkopuolelle. Kaikessa kastuneessa materiaalissa on tapahtunut mikrobikasvua ja kuolleetkin itiöt voivat aiheuttaa oireita. Näin ollen ns. vanhaa lahoa ei tule jättää rakenteisiin. Lahovauriotapauksissa, etenkin lattiasienen (Serpula) ollessa kyseessä, poistetaan tervettä puuta vähintään 0,5 metrin etäisyydelle vaurioalueesta. Tapauskohtaista harkintaa tulee käyttää, jotta korjauksen onnistuminen voidaan varmistaa. Tarvittaessa otetaan näytteitä laboratorioanalyysejä varten Rakennuslahottajien analyysejä tekevät mm. VTT ja Työterveyslaitos.

5. Kuivata rakenteet

Kaikki kosteat rakenteet, joita ei voida uusia tulee kuivattaa. Rakenteiden kuivattaminen kestää usein pitkän aikaa. Joissakin tapauksissa rakenteiden uusiminen voi olla nopeampi ja taloudellisestikin edullisempi ratkaisu kuin aikaa vievä kuivatus. Rakenteen kuivatuksen riittävyys tulee todeta asianmukaisilla mittauksilla.

6. Puhdista peittyvät pinnat harjaamalla, hiomalla tai kemiallisesti.

Mikrobikasvusto tulee poistaa esim. höyläämällä, hiomalla tai harjaamalla ja puhdistettavat pinnat pestään yleispuhdistusaineella. Desifiointi- ja homeenestoaineet eivät korvaa em. toimenpiteitä. Niitä voidaan täydentävänä käsittelynä käyttää harkiten erikoistilanteessa, esim. jos ei voida poistaa vaurioitunutta pintaa.

7. Tiloihin tehdään perusteellinen loppusiivous kaikille pinnoille, jotta kaikki mikrobijäämät  saadaan poistettua.

Korjausten jälkeen tiloissa tulee tehdä perusteellinen ns. pölyttömäksi siivous käyttäen mikro- tai HEBA-suodattimella varustettua imuria. Itiöiden koko on niin pieni, että tavalliset suodattimet imurissa päästävät ne lävitseen. Imuroinnissa on otettava huomioon hyllyjen taustat, hyllyillä olevat tavarat, sähköjohdot ym. pölyä keräävät tavarat ja pinnat. Myös katto ja seinät imuroidaan. Imuroinnin jälkeen seuraavana päivänä pinnat nihkeäpyyhitään käyttäen pyyhittävälle pinnalle soveltuvaa desinfioivaa pesuainetta. Myös valaisimet on pyyhittävä. Huolellinen siivous takaa korjaustyön onnistumisen. Siivoustyön aikana on vältettävä kaikenlaista läpikulkuliikennettä, ettei pölyä siirry takaisin siivottuihin tiloihin.

8. Korjaustoimen onnistumisen valvonta

Kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen edellyttää erityistä perehtyneisyyttä rakenteiden kosteustekniseen käyttäytymiseen. Samoin kuin uudisrakentamisessa tilaajan tulee varmistaa korjausten asianmukainen valvonta, jotta tilaajan edusta huolehditaan korjausten onnistumiseksi. Työn valvojana voi toimia esim. korjaustyön suunnittelija. Tilaajan tulee saada riittävän seikkaperäinen työn kuvaus ja kirjalliset selvitykset tehdyistä töistä. Korjausten jälkiseuranta voidaan toteuttaa jälkikäteen tehtävillä kontrollimikromittauksilla tai sisäilmastokyselyillä. Kontrollimittaukset voidaan tehdä muutaman kuukauden kuluttua korjausten valmistuttua. Mikrobimittaukset ovat hyödöttömiä korjausten aikana ja välittömästi korjausten jälkeen.


Kirjallisuus:
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. Ympäristöministeriö, Rati 1997.
Hyvä yhteistyökäytäntö kosteus- ja homevaurioiden ratkaisemiseksi. KH-40032. Rakennustietosäätiö 2003.

Linkkejä:
Hengitysliitto: http://www.hengitysliitto.fi
Asumisterveysliitto (Aste ry): http://www.asumisterveysliitto.fi
Oulun aluetyöterveyslaitos: http://www.ttl.fi
Työterveyslaitos: http://www.ttl.fi
Sisäilmayhdistys: http://www.sisailmayhdistys.fi