Ajankohtaista
Onnistuuko lähi- ja luomuruoka suurkeittiössä?
Ruoan terveellisyyden, turvallisuuden ja alkuperän lisäksi ruokatuotantoketjun vastuullisuus ja paikallinen työllistäminen ovat puhututtaneet.
Myös julkisella puolella lähi- ja luomuruokahaaste on otettu vastaan ja kasvaneeseen kysyntään pyritty vastaamaan.
Pienissä kunnissa lähi- ja luomutuotteiden hankinta onnistuu. Entäpä sitten Oulussa, Suomen viidenneksi suurimmassa kaupungissa, jossa koululaisten lihasoppaa varten tarvitaan tuhat kiloa lihaa, syntyykö lihakeitto luomu- tai lähituotteista?
Asiaa pohtivat hankinta-asiantuntija Katri Grönstrand (kuvassa vasemmalla) Oulun Konttorista ja hankintasihteeri Mirva Lohiniva Oulun Serviisistä.
Perunat eivät tule Puolasta
Huhut puolalaisista tai belgialaisista perunoista elävät sitkaasti. Tiedotusvälineisiinkin ne putkahtelevat säännöllisin väliajoin. Kaikki Serviisin tarjoamat perunat ovat kuitenkin lähiruokaa ja ovat olleet sitä aina. Lähiruoasta ei vain ole ennen puhuttu yhtä vilkkaasti.
Perunan lisäksi suuri osa Serviisin käyttämistä juureksista on lähellä tuotettuja. Lähi- ja luomuruoan teemapäiviä ja -viikkoja järjestetään säännöllisesti.
Viime vuonna noin 15 % elintarvikkeiden ostoista Serviisillä oli lähi- ja luomuruokaa — 1,2 miljoonaa euroa koko 7 miljoonan potista. Mistään näpertelystä ei siis ole kysymys.
Saatavuus ja hinta isoimmat tekijät
Lähi- ja luomutuotteiden saatavuus on isossa roolissa, kun volyymit ovat suuria. Toimitusvarmuus on tärkeää; tilattuja tuotteita on saatava sovittu määrä oikeaan aikaan. Yli 40 000:ta päivittäistä lounasta ei improvisoida!
Saatavuuden lisäksi ongelman muodostaa tuotteiden liian alhainen jalostusaste. Raaka-aineiden käsittelyyn ei Serviisillä ole tiloja, ja työn kustannukset ovat liian suuret. Paluuta aikaan, jolloin perunat kuorittiin keittiöissä käsin, tyrnäväläinen salaatinviljelijä toi keittiölle suoraan kasvattamansa multaiset salaatit ja koululaiset itse poimimansa marjat kiisseliä varten, ei ole. Omavalvontasäännökset ja lainsäädäntö ovat tiukentuneet, ja tuotteilta edellytetään korkean laadun lisäksi jäljitettävyyttä.
Haasteensa tuo myös suunniteltu tuotantokeittiöiden keskitys, tarpeeksi suuria määriä lähi- tai luomuruokaa tuottavia toimittajia kun ei tahdo löytyä. Ratkaisu voisi olla lähi- ja luomuruoan tarjoaminen alueittain, jolloin saatavuus paranisi.
Oulu tekee hankinnoissa yhteistyötä kymmenen lähikunnan kanssa. Suuret ostot takaavat hyvät hinnat, mutta etenkin luomutuote on selvästi tavallisesti tuotettua kalliimpi. Kun esimerkiksi kevytmaitolitra maksaa 0,56 €, luomumaidon litrahinta on 1,29 €. Moniviljasämpylän kilohinta on 2,62 € — luomuna 3,83 €.
Kimurantti kilpailutus
Kilpailutuslainsäädäntö antaa oman haasteensa luomu- ja lähiruoan hankintaan. Hankintalakihan on sama koko EU:n alueella: kilpailutus on hoidettava tasapuolisesti, syrjimättömästi ja avoimesti.
Luomuruoan kilpailutus on helpompaa; määritelmä on selkeä. Lähiruoka on Suomessa määritelty omassa maakunnassa tuotetuksi, mutta hankintalaista määritelmä puuttuu. Lain mukaan espanjalainen ja haukiputaalainen ”lähiruoka” ovat siten tarjouskilpailussa samalla viivalla.
Lähellä tuotetun ruoan hankintaan voidaan vaikuttaa lisäämällä tarjouspyyntöön ehtoja, kuten että leivän pitää olla tuoretta tai perunan pitää olla kuorittu toimitusta edellisenä päivänä. Ehdot mahdollistavat oikeasti lähellä tuotetun ruoan pärjäämisen kilpailutuksessa.
Lisää luomua ja lähiruokaa yhteistyöllä
Palataan alun kysymykseen: kuinka hankitaan tuhat kiloa luomulihaa koululaisille tarjottavaan lihakeittoon? Vastaus kuuluu: tällä hetkellä ei mitenkään.
Jos luomuna ja lähellä tuotetun ruoan osuutta halutaan Oulun kaupungissa lisätä, se vaatii avointa yhteistyötä tavarantoimittajien, Serviisin ja Oulun kaupungin tilaaja- ja käyttäjäasiakkaiden ja päättäjien välillä sekä kansallisella tasolla.
Lisäksi tuottajapuoleen pitäisi panostaa esimerkiksi saattamalla pieniä tuottajia kimppaan ja tukemalla investointeja. Näin luomu- ja lähiruokaa tarjoavat tuottajat saisivat enemmän valmiutta tarpeeksi pitkälle jalostettujen tuotteiden myymiseen, saatavuus ja toimitusvarmuus paranisivat. Luomu- ja lähiruoan lisäämiseen tarvitaan lisäksi poliittisia päätöksiä sekä — tietysti — rahaa.
